Hae
Rosa Camilla

Tallinnan neljä suosikkia & ajatuksia polttareista

 

Kirjoittelinkin viime viikolla, että olimme lähdössä pienelle minilomalle, hetkeksi karkuun tätä erikoista arkea. Kyseessä oli myös oman kesälomani viimeinen viikonloppu, joten pitihän se käyttää vähän erikoisemmissa merkeissä. Meidän piti siis tyttöporukalla olla nyt elokuussa Prahassa, mutta koska emme tietenkään päässeet sinne nyt tällä kertaa lähtemään, halusimme jotain muuta tilalle. Saatoin myös vitsailla hiukan feikkipolttareista, sillä ”oikeita” polttareita (eli hillua kaupungilla myymässä tikkareita) en halunnut pitää, mutta joku reissuhan kävisi hyvin samana asiana. Pientä ilottelua ennen hääjuhlaa, sehän se idea kai on kokonaisuudessaan.

Runsaasta valikoimasta (haha haa) eri vaihtoehtoja valitsimme hyvin nopeasti Tallinnan, sillä en ole koskaan aiemmin käynyt siellä. Kuvitelkaa, olen varmaan ainoa suomalainen joka ei ole tuonne rapakon toiselle puolelle vielä reissannut. No, tietysti oli tässä pandemiatilanteessa myös suvantovaihe, joka alkoikin sopivasti kiihtymään ennen lähtöä. Siinä sitten pureskeltiin kynsiä ja mietittiin, että mennäänkö vai ei.

 

 

Onneksi matkustusohjeet ja koronatilanne Virossa vaikuttivat ihan hyviltä lähtöpäivänä. Olin itse todella alamaissa, sillä jotenkin sitä tilanteen normalisoitumista odottaneena koki kovan iskun, kun rajoituksia alettiinkin taas iskemään paikoilleen. Häiden lähestyminen ja epävarmuus niiden järjestymisen suhteen vaivasivat myös ja vaivaavat edelleen, kun sitä tietysti haluaisi pitää elämänsä erityisimmän päivän mahdollisimman mukavissa merkeissä. Onneksi tytöt sitten piristivät yllättävällä tavalla, nimittäin satamassa minua odottivat Bride-huntu ja lupaus kuohuvasta! Pääsin siis viettämään nauramiani epäpolttareita, eli viihdyttämään laivan henkilöstöä huntu päässäni. ”Same penis forever” -banderolli vain puuttui.

Meillä oli Tallinnassa aikaa kolmisen yötä, eli jonkin verran ehdimme kiertelemään kaupunkia. Lue alempaa omat Tallinnan suosikkini! 

 

 

4 X SUOSIKIT TALLINNASSA

KGB-museo ja KGB-vankisellit vanhassa kaupungissa. Meillä oli ensimmäisen päivän etappina suunnata Viru-hotellin katolle, jossa vielä Neuvostoliiton aikoihin majaili KGB:n agentteja. Nykyään paikassa on KGB-museo, jonka opastetulle kierrokselle pääsee 12 eurolla. Kyllähän tuo aika kevytmielinen kierros oli, kun opas pilke silmäkulmassa kertoi tarinaansa, mutta aihe itsessään kyllä todella synkkä. Sitä on vaikea kuvitella elämää noin totalitäärisessä yhteiskunnassa. Kannattaa käydä, oikeasti silmiä avaava. Samoin KGB:n vankisellit vanhan kaupungin puolella, sisäänpääsy maksoi vain 5 euroa. Sekin on jännä ajatus, että ne molemmissa paikoissa kuvatut asiat eivät todella ole edes tapahtuneet niin pitkän aikaa sitten.

Manna La Roosa -ravintola. Jos jotain ravintolaa pitää suositella, niin se on tämä! Ruoka oli todella hyvää, palvelu sitäkin erinomaisempaa, minkä lisäksi paikka itsessään oli tietysti kokemuksen arvoinen. Ikivanhaan puutaloon rakennettu ravintola oli koristeltu mitä erikoisimmilla väreillä, kuvioilla ja koriste-esineillä! Kannattaa googlata kuvia ja ottaa tämä paikka menolistan kärkeen, olisin hyvin voinut istua kyseisessä paikassa useammankin illan putkeen viinilasin äärellä.

 

 

Kalev Spa & Hotel. Olimme siis tässä hotellissa kaikki kolme yötä, ja tykkäsin kyllä hotellista sen palveluineen todella paljon! Emme käyneet vesipuistossa, mutta lisämaksullisessa Sauna Oasiksessa oli aivan ihana tunnelma ja huikeat altaat. Hintahan oli kaiken lisäksi ihan naurettava, maksoimme jokainen käynnistämme 25 euroa yöltä. Hintaan sisältyi vielä aamiainen, joka oli sekin länsimaiseen tapaan hyvin runsas. Ei siis mitään valitettavaa, ellei hotellin illallisravintolaa lasketa mukaan. Sieltä saimme kyllä maailmanluokan huonointa palvelua, naurattaa ihan vieläkin. Taisi tarjoilijammekin tajuta, että ei mennyt meidän osalta ihan putkeen tuo elämys. Suosittelen silti, jos kaipaat hotellia ihan vanhan kaupungin kupeesta!

Janika Mägi ja Rahva Raamat. Tässä kaksi suosikkiliikettäni tältä reissulta! Janika Mägin liike sijaitsi vanhalla Mestarien Pihalla (Meistrite Hoov), ihanien puiden katveessa, eli kirjaimellisesti eksyimme liikkeeseen ihan vahingossa. Ymmärtääkseni tiskin takana istui Janika itse, joka käytti tilaa samalla omana työskentelytilanaan, valmistaessaan uusia koruja. Aivan upeaa käsityötä, minkä lisäksi tuotteet olivat todella edullisia – ostin itselleni ihanat korvakorut, ystäväni taas kaulakorun. Kannattaa vierailla! Rahva Raamat taas taitaa olla virolaisten versio Suomalaisesta kirjakaupasta. Itse kuitenkin ihastuin liikkeeseen siitä syystä, että joka nurkasta löytyi vähän jotain uutta ja ihmeellistä. Lisäksi liikkeessä oli vieläpä kahvila, sohvia ja muutenkin mukava tunnelma. Kannattaa vierailla!

 

 

Polttarit olivat siis tässä tapauksessa pientä hupsuttelua, sekä mukavaa yhdessäoloa, mikä oli juuri se, mitä halusinkin! Jotenkin ajatus julkisesta nolauksesta ja hirveästä humalasta ei tuntunut kovin mukavalta, mitä polttareissa tupataan yleensä harrastamaan. En tiedä, kuulostan varmaan maailman pahimmalta tylsimykseltä, mutta jokainen tyylillään! Nyt olo on rentoutunut ja virkistynyt, minkä lisäksi tuli tietysti hamstrattua hyvä määrä sokeripitoisia herkkuja tax freestä kaapin perälle, nam!

Tallinna oli aivan ihana kaupunki. Kerro sun suosikit Tallinnasta alempana kommenteissa! 

 

Kaksi yötä Kolin kansallismaisemissa

 

Ajeltiin viikko sitten maanantaina kohti Pohjois-Karjalaa, viimeinkin. Olin siis jo tammikuussa varannut meille kihlapäivän kunniaksi vapulle hotellihuoneen Sokos Hotel Kolilta, sillä olemme jo pitkään puhuneet Kolille lähtemisestä. Hotelli kuitenkin suljettiin huhtikuussa, eli reissu siirtyi heittämällä kesän loppupuolelle, mikä ei onneksi haitannut meitä yhtään. Ovathan nuo upeat kansallismaisemat ihan naurettavan lyhyen matkan päässä Kuopiosta, kun autossa joutui istumaan vain muutaman hassun tunnin verran. Samalla pääsin näkemään muitakin naapurikuntia, kun ajelimme kohti Lieksaa Kaavin, Juankosken ja Juukan kautta!

 

 

Koli on (yllätys yllätys) ollut tämän kesän hittikohde, kun matkustaminen ulkomaille on ollut pannassa. Mekin siis kohtasimme ihan sopivissa määrin muita ihmisiä, mutta itse luontopolut olivat ihanan rauhallisia. Ukko-Kolin näköalapaikalla parveili eniten ihmisiä, koska sinne oli helpoin ja nopein päästä, mutta muuten ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa missään. Ei siis huolta, kyllä näihin maisemiin kannattaa edelleen matkustaa, vaikka uutisotsikoissa hirveästi pelotellaankin ihmismassoista.

Mikä oli meidän kokemus Kolista?

 

 

Olisi kannattanut lukea saapumisohjeita hotellille hiukan tarkemmin, sillä ajoimme (kuten turistit konsanaan) rehvakkaasti hämmentyneinä kaikkien parkkialueiden ohi, tiiraillen missä ihmeessä se hotelli sijaitsee. No, siellähän se kukkulan päällä odotti, kun kaasutteli vielä mutkatietä ylemmäs, mutta autoahan sinne ei saanut jättää. Eli seuraavaksi lähdimme takaisin alas ihmettelemään, että tosiaanko tässä auto jätetään kansallispuiston yleiselle parkkialueelle, kun autopaikkoja oli sillä hetkellä 0 kappaletta tarjolla. Muutamaa matkailuautoa väistettyämme saimme auton nokan survaistua ruutuun lähelle maisemahissiä, kun joku sattui juuri peruuttamaan ruudusta ulos. Tämä oli reissun ainoa miinus, että maksavankin asiakkaan piti hakemalla hakea parkkipaikkaa. No, anyways, pysäköintialueelta ylös hotellille pääsi siis joko miljoonan portaan kautta tai maisemahissiä käyttäen, joka olikin seuraava ihmetyksen kohde. Nousu hissillä ei ollut nimittäin mikään ihan mitätön, vaan hurjapäisempiäkin hirvitti, kun pysäköintialueet jäivät alapuolelle.

 

 

Itse hotellin sijainti olikin sitten jokaisen euron arvoinen, sillä maisemia pääsi ihastelemaan jo aulaan astuessa. Meillä olisi ollut alun perin huone järvinäköalalla, mutta päivien vaihdon vuoksi saimme huoneen sisäpihalle päin. Se ei meitä juurikaan haitannut, mutta hotellihuoneestakin olisi ollut mahdollista kokea upeat näkymät Pieliselle!

 

 

Käytettiin ensimmäinen päivä hotellin maisemakylpylässä, joka oli hyvin uniikki kokemus. Saimme käteemme pienen pussukan Lumenen Harmonia-tuotteita, jonka jälkeen hyppäsimme lämpimiin poreisiin. Kuten nimikin jo kertoo, näkymät kylpylän ikkunoista olivat aivan upeat, minkä lisäksi ulkoterassilta löytyi kolme paljua, joissa maisemia sai ihastella ihan keskenään, ilman muita kylpylävieraita. Oltiin lievästi sanottuna äimän käkenä noiden ulkoaltaiden kanssa. Toisen Lumene-pussukan olisi muuten saanut vaihtaa kuohuvaan, eli siinäpä olisi voinut nauttia lasilliset paljun lämmössä. Harmonia-sarjan tuotteet ovat muutenkin suosikkejani, oli ihana käydä välissä kuorimassa iho turvekuorinnalla!

 

 

Kylpylästä tassuttelimme hotellin tohveleissa ja kylpytakeissa takaisin huoneeseen nukkumaan päikkäreitä. Oli niin rentouttavaa!

 

 

Otimme ihan rauhallisesti luontopolkujen suhteen, emmekä havitelleet mitään kovin pitkää reittiä. Lähdimmekin seuraavana aamuna kiertämään Kolinuuron kierrosta, joka laskeutui alas rinnettä laaksoon ja huipentui lopulta kaikkien vaarojen ylittämiseen. Ylä- ja alamäkiä oli siis paljon, minkä lisäksi sateen kastelemat polut olivat haastavia toisinaan kulkea. Näimme perinteistä kaskimaata, suota ja lopulta paljasta kalliota. Ensimmäisenä kohtasimme Pieni-Kolin, jonka isolta siirtolohkareelta oli upeat näkymät vastapäisille vaaroille. Seuraavana pääsimme ihastelemaan Mäkränahon niittyä, josta nousimme ylös Akka-Kolille, Paha-Kolille ja viimeisenä Ukko-Kolille. Jalkoja alkoi tässä vaiheessa jo pakottamaan, mutta olihan tuo upea kokemus! Pielisen kaunista rantaviivaa sai ihastella polun loppupuolella jokaiselta kallionnyppylältä, minkä lisäksi Akka-Kolilta aukesi upeimmat näkymät kohti Pohjois-Savoa (ks. kuva alla). Vau, vau ja vau!

 

 

Tehtiin hotellille palattuamme virhe, sillä halusimme hakea Kolin kylän keskustan kaupalta lounasta. Luovuimme siis kallisarvoisesta parkkipaikastamme, emmekä uutta saaneetkaan sitten kovin helposti. En tiedä miksi tämä aspekti jäi niin kovasti ärsyttämään, kun ei tuo hotellissa yöpyminen mitään ilmaista ollut. No, siitäkin selvittiin ja lounaaksi mutustimme reissumiestä läheisellä näköalapaikalla. Kyllä muuten maistui!

 

 

Koska lähtöaamuna sitten satoi, pakkasimme kiltisti tavarat autoon ja lähdimme suorin tein ajelemaan kohti kotia. Jäipähän Kolille nähtävää siis ensi kerrallekin! Paluumatkalla onneksi satuimme valitsemaan Kaavin sijasta Nilsiän reitin, missä vaiheessa matkaa pilvetkin olivat jo kaikonneet. Osuimme sopivasti ajamaan nimittäin ”Pisan luonnonsuojelualue” -kyltin ohitse, missä kohtaa vedin jarrut kiinni. Kävimme siis ex tempore kävelemässä luontopolun myös Pisan näköalatornille, jonne oli kova kiipeäminen 1,6 kilometrin verran. Mutta se kannatti, sillä näkymät olivat hulppeat! Kokonaisuudessaan reissu oli mitä ihanin aloitus kesälomalle.

 

 

Oletko vieraillut jo Kolilla?