Hae
Rosa Camilla

Mennään naimisiin! Epäsuositut mielipiteeni perinteisistä häistä

Postauksen kuvat: Pexels

 

Okei, otsikko on ensinnäkin tarkoituksella hiukan kärjistetty – ei minulla nyt mitään kovin radikaaleja mielipiteitä ole. Idea tähän postaukseen lähti aika puhtaasti Vauva.fi -foorumilla käydystä keskustelusta, jossa jaettiin huonoimpia hääkokemuksia. Siinä ketjussa muuten riitti päivittelemistä, naurun kirvoittamia kyyneleitä ja epäuskoa. Tämän innoittamana aloinkin sitten pohtimaan ihan toden teolla, että miksi ne perinteiden mukaiset, vanhan ajan häät on pakko järjestää, vaikka selkeästi jokin muu tyyli juhlia olisi ollut suvun, hääparin, rahan ja ajankohdan puolesta sopivampi?

Välillä tunnen itse lähes sotivani kaikkea perinteistä vastaan, sillä näkisin mieluusti ennemminkin uusien perinteiden syntyvän, kuin samojen vanhojen ”näin on aina tehty” -tyyppisten asioiden toistuvan juhlasta toiseen. Olen ehkä siis tarkoituksella kapinallinen, mutta perinteinen häätraditio ei oikeasti istu omaan tyyliini yhtään. En kuulu ensinnäkään kirkkoon, eli heippa vaan kirkkohäille, mutta en myöskään haaveile pitsiunelmasta eikä häissäni ryöstetä morsianta.

Rullaa alas lukeaksesi, mistä perinteistä voitaisiin mielestäni luopua jo 2020-luvulla! 

 

 

Koko lähisuku, kummit, kummin kaimat, ystävät ja hyvän päivän tutut pitää kutsua paikalle. Aijaa, itse en todellaakan ole kutsumassa paikalle kuin ne sukulaiset, keiden kanssa olen säännöllisesti yhteyksissä, ja jotka tuntevat minut ja puolisoni. Hyvin moni kaukainen sukulainen jää siis vaille kutsua, eikä siinä ole mitään väärää. Häihin ei tosiaan ole mielestäni tarpeen kutsua edes niitä omia sukulaisia, jos ei heitä sinne kaipaa. Se, että jotkut haluavat juhlistaa yhteistä rakkauttaan, ei ole mikään pakote sille, että on kestittävä kaikki ne kummin kaimat, joita ei edes tunne.

Häämekon on oltava valkoinen. Tai miksi sen ylipäätään on oltava mekko? Oma häämekkoni on tosiaan valkoinen, ihan vaan siitä syystä, että en varmaan koskaan saa muuta mahdollisuutta pukea valkoista iltapukua päälleni, mutta minusta tämäkin alkaa olla vähän hassu ”oletus”. Perinne valkoisista hepeneistä ja kukkakimpusta on nimittäin vakiintunut vasta 1900-luvulla, jota ennen naimisiin mentiin pyhäpuvussa, joka oli yleisimmin musta. Ja sitten toisaalta taas valkoinen hääpuku on tarkoitettu alun perin viattomille, neitsyille morsiamille, mikä pitänee harvan kohdalla tänä päivänä paikkaansa.  Ehkä tulevaisuudessa hääpuku voi olla juurikin niin värikäs mekko tai housupuku, kuin morsian haluaa?

Bestmanit, kaasot, morsiusneidot ja polttarit. Minullahan on siis nimettynä kaksi kaasoa ja miehellä taas bestman, eli sinänsä olemme perinteiseen tyyliin liikenteessä. Eikä tässä ole minusta siis mitään väärää, päin vastoin, perinne on mielestäni hauska. Jotenkin jäin kuitenkin miettimään, että eikö vielä hauskempaa olisi perustaa suoraan vain erillinen häätiimi, johon hääpari kutsuu itselleen tärkeimmät ihmiset yhdessä? Miksi ihmisten pitää olla jaettuna morsiamen ja sulhasen tiimeihin? Ja toisaalta mietin, että olisihan polttaritkin hauska pitää yhdessä, kun käytännössä ne ovat nykyäänkin kummallekin osapuolelle vain tekosyy rellestää ja pitää hauskaa ystävien kesken. Mikäs sen hauskempaa, kuin tehdä se suoraan isommalla porukalla? Siinähän olisi mahdollisuus laittaa hääpari koetukselle, ja keksiä heidän päänsä menoksi tekemistä.

 

 

Isä saattaa morsiamen alttarille. Minusta alttarille saattaminen on yleisesti ajatuksena ihana, sekä toisaalta isän tyttönä minusta olisi todella hellyyttävää, että alttarille saattajani olisi juuri isäni. Tämä perinne on kuitenkin saanut alkunsa niiltä ajoilta, kun nainen oli vielä miehensä omaisuutta, eli isä häissä siis ”luovuttaa” tyttärensä omistusoikeuden seuraavalle huolehtijalle. Tuolloin ajatus ei ollut siis niin romanttinen, mitä se nyt ehkä on. Lisäksi tietysti jos halutaan välttämättä saattaa morsian alttarille, niin senhän voi tehdä kuka vaan itselle tärkeä henkilö. Itse ajattelisin, että jos me jokin kävely tehtäisiin vihkijän tykö, niin se tehtäisiin käsi kädessä miehen kanssa.

Hääpari tapaa toisensa ensimmäistä kertaa vasta vihkimistilaisuudessa / mies ei saa nähdä hääpukua ennen juhlaa. Siis mikä logistinen PAINAJAINEN. Ei tässä ole mitään järkeä. Ja mitä tulee siihen häämekkoon, niin tottakai haluan parhaan ystäväni mielipiteen siihen, mitä puen elämämme tärkeimpänä päivänä. Eli siis mieheni. Samaan kastiin kuuluu myös perinne, jonka mukaan hääpari nukkuu häitä edeltävän yön eri paikoissa. Joo, ihan hauska ajatus, mutta kyllähän niiden juhlien hehkuttaminen kahdestaan aamukahvin äärellä on hauskempaa, kuin miettiä itsekseen, että mitähän sille toiselle kuuluu.

Morsian käyttää huntua. Tämä on mielessäni jotenkin vielä ahdistavampi perinne, kuin mikään muu aiemmista. Huntu on nimittäin myös aikoinaan nähty neitsyyden merkkinä, minkä lisäksi sen on uskottu suojelevan pahoilta hengiltä. Monilla tavoin siis juurikin näiden hääperinteiden alkuperäiset merkitykset vaikuttavat mielessäni niin vahvasti, vaikka monelle huntukin on vain sellainen ”no minäkin kun muutkin”.

 

 

Ne perinteiset hääleikit ja tavat. Voi herranjestas, kyllä minun isällä helottaisivat korvat kun tuo mies sukeltaisi kaikkien nähden helman alle onkimaan sukkanauhaa. Ei kiitos. Morsiamen ryöstö, tunnusteluleikki, jalan polkaisu kakkua leikatessa, onnittelujono, mitä näitä nyt on. Minun mielestäni häissä voi leikkiä vaikka mitä seuraleikkejä, ja toisaalta jos eivät leikit sovi hääparin tyyliin, niin sitten mennään rennolla otteella. Eikä mitään erillistä linnan juhlien kättelyjonoa tarvita, kiitos vaan 😀

Morsian ja sulhanen järjestävät juhlat, maksavat kaikki tarjoiltavat ja perään vielä kiittävät vieraitaan. Taisin jossain aiemmassakin postauksessa ihmetellä sitä, että miksi häät ovat aina hääparille isoin rahanmeno? Kyllä minusta yhteisen rakkauden juhlistaminen voi olla kuten mikä tahansa muukin juhla. Viidenkymmenen tai sadan ihmisen ruokkiminen ja syöttäminen ei ole mitenkään halpaa, varsinkaan silloin, jos se tapahtuu ravintolahinnoilla. Hääkutsuissa toivotaankin nykyään poikkeuksetta lahjoituksia häämatkaa ajatellen, koska hääjuhla on tietysti isona menoeränä syönyt jo häämatkabudjetin. Minusta olisi vallan oikein, että juhlissa jokainen maksaa omat syömisensä ja juomisensa, jolloin esimerkiksi häälahjat voi jättää kokonaan pois. Jokainen saapuisi todella nauttimaan hääparin onnesta, minkä lisäksi hääparin harteilta putoaisi isolla hintalapulla varustettu kivi pois.

Vihkiminen ja vihkikaava. No, minusta vihkimisen ei tarvitse olla osa häitä laisinkaan. I’ve said it. Sehän on käytännössä vain tekninen toimitus, josta saa tietysti juuri niin koristeellisen tapahtuman, kuin haluaa. Itse jotenkin karsastan sitä, että vihkimisestä tehdään hääjuhlan suurin spektaakkeli. Ja jotenkin karsastan sitäkin, että sitten vannotaan ”tahdon”, koko suvun tuijottaessa. Sellainen intiimimpi sormusten vaihto on varmaan enemmän se oma juttuni, tosin ei olla vielä päätetty, että miten vihkiminen meidän juhlassa suoritetaan. Mutta siis minusta hääjuhla voi olla myös ihan vain juhla – ilman vihkimistä.

 

 

Moni perinne on siis mielestäni ehkä jo eletty ja nähty, mutta kuitenkin moni perinne näkyy myös meidän juhlissamme, ihan vaan siksi, että niin on tehty aiemminkin. En yritä siis edes olla mikään edelläkävijä, mutta silti näen, että monia asioita voitaisiin hääjuhlassakin uudistaa ja freesata Ja sitten samalla mietin, erityisesti pohtiessani sitä nimenomaista Vauva.fi-keskustelua, että miksi hääjuhlan pitää ylipäätään aina olla niin kaavamainen tilaisuus. Vihkiminen, hääkuvat, ruokailu. Miksei se voi olla jotain ihan muuta?

Jos jonkin hääperinteen haluaisin säilyttää, se olisi häätanssi. Se on ainoa perinne, jota odotan hartaasti. Älkää kysykö miksi – emmehän osaa mieheni kanssa edes tanssia, haha!

Minkä hääperinteen sinä säilyttäisit? 

 

 

Ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni! Kokemuksia ja ajatuksia asuntosijoittamisesta

Toukokuun lopussa kävimme allekirjoittamassa kauppakirjat ensimmäisestä sijoitusasunnostamme. Prosessi oli kokonaisuutena yllättävän lyhyt ja vaihderikas, mutta siinä sitä oltiin – toisen asunnon omistajina! Vieläkään en ihan täysin usko, että tämä on todellista, vaikka ensimmäinen vuokra kilahtikin jo yhteiselle tilillemme. Tämä kirvoitti ajatuksen jakaa oma kokemuksemme sekä ajatuksiani yleisesti asuntosijoittamisesta, sillä konseptina asuntosijoittaminen on monelle varmasti pelottava. Kuten on ihan pelkästään jo sen oman asunnonkin ostaminen. Lisäksi ostimme asuntomme tosiaan keskellä kansainvälistä pandemiaa, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen, mutta hyppäsimme silti innolla sijoittamisen ja säästämisen ihanaan maailmaan. Pää edellä, haha!

Haluan korostaa, että en ole sijoittamisen asiantuntija, enkä oikeastaan ymmärrä talousasioista ihan hirveästi perusasioita enempää. En siis voi antaa kenellekään neuvoja, eikä tätä postausta voi ottaa ohjenuorana tai muutenkaan sataprosenttisesti faktana. Haluan pääasiassa jakaa tässä omia kokemuksiani ja ajatuksiani siitä, mitä olisi hyvä ottaa sijoittamista harkitessa huomioon, sekä toisaalta, miten sijoittamisessa pääsee alkuun. Ihan näin taviksen näkökulmasta. Kannattaa siis tutustua aiheeseen myös muissa yhteyksissä, esimerkiksi White Trash Diseasen Nata on kirjoittanut asiasta useamman, hyvän tekstin!

Lue alempaa ajatuksiani aiheista, joita on syytä harkita tarkkaan ennen asunnon hankintaa!

 

 

Mitä asioita otettiin huomioon sijoitusasuntoa hankkiessa?

Omat tulevaisuuden suunnitelmat – Asumme tällä hetkellä Kuopiossa, mistä ostimme myös sijoitusasuntomme. Meillä ei ole tarvetta muuttaa Kuopiosta muualle, ei nyt, eikä pitkällä tähtäimellä, joten asunnon hankkiminen täältä tuntui luonnolliselta. Jos kuitenkin koet, että tulet esimerkiksi vaihtamaan maantieteellistä sijaintia, matkustamaan paljon tai tekemään muita isoja muutoksia elämässäsi, kannattaa ne ottaa aina huomioon. Ne eivät ole este, mutta voivat vaikeuttaa käytännön asioiden hoitamista.

Tulot ja menot – Vuokraa ei aina ole mahdollista periä joka kuukaudelta, mikäli asunto jää esimerkiksi tyhjilleen muutamaksi kuukaudeksi vuokralaisten vaihtuessa. Toisaalta vuokralainen voi myös osoittautua maksukyvyttömäksi. On siis tärkeää laskea omat tulot ja menot niin, että pystyy tarvittaessa penniä venyttämättä huolehtimaan ylimääräisestä hoitovastikkeesta ja lainanmaksusta useamman kuukauden ajalta. Tämä koskee oikeastaan myös kaikkia alempia kohtia.

Korkojen nousu – En liioittele, kun sanon, että laskimme useaan otteeseen erilaisten korkotilanteiden vaikutuksen oman nykyasuntomme sekä sijoitusasuntomme asuntolainan maksuerään. Jos katsotaan Euriborin muutosta vuosikymmenten aikana, se on pysynyt onneksi hyvin stabiilina. On siis hyvin epätodennäköistä, että se nousisi esimerkiksi lähelle viittä prosenttia, mutta teimme laskelmat silti. Tässä kohtaa voi myös harkita, haluaako lainaan ostaa korkokaton.

Pääomatulovero – Kaikki saatava vuokratulo on pääomatuloa. Tulosta pystytään joiltakin osalta tekemään vähennyksiä, esimerkiksi hoitovastikkeen ja vesimaksujen osalta, mutta veroa joutuu silti maksamaan 30 prosenttia siitä osasta, joka jää vähennysten jälkeen. Pääomatulon veron voi helpoiten maksaa tuloverotuksen yhteydessä nostamalla veroprosenttia, mutta sen voi suorittaa myös etukäteismaksuna, mikäli näin haluaa. Kyseessä on kuitenkin ylimääräinen meno, joka on hyvä ottaa huomioon.

Asunnon tai taloyhtiän mahdollinen remontointi ja siitä koituvat kustannukset – Lainan ja vastikkeen lisäksi asuntoon voi kohdistua myös muita menoja, jotka on otettava huomioon pitkällä aikavälillä. Oma sijoitusasuntomme ei esimerkiksi ole mikään uudiskohde, vaan todella saman ikäinen, kuin nykyasuntomme. Valitsimme kuitenkin kohteen, johon oli jo osa isommista pakollisista remonteista tehty, eli tiedämme niiden olevan toistaiseksi pois listalta. Kuitenkin esimerkiksi kuntokartoituksessa kävi ilmi, että kylpyhuoneen pintamateriaalit ovat ylittäneet käyttöikänsä, eli kylpyhuone on remontoitava lähivuosina.

Ajalliset elementit – Sijoitusasuntoon on todella sitouduttava, sillä sitä on vaikeampi likvidoida. Toisaalta asuntokin on hyvä valita sen suhteen, miten pitkään olit ajatellut sitä pitää. Asunnon ikääntymisen myötä myös mahdollisuus kuluihin kasvaa. Jos taas lainanmaksua ajattelen, on ehkä jollain tavalla parempi ajatella asuntoa pitkän aikavälin sijoituksena. Koron osuus lainan maksuerästä on nimittäin alussa tietysti isompi, kun lainaakin on enemmän.

Oma nykyinen asunto – Meidän tapauksessamme olemme laskeneet yhteen myös kaikki omaan asuntoomme kohdistuvat mahdolliset menot, nyt ja tulevaisuudessa. Kattoremontin osuus voi esimerkiksi olla jopa 10 tuhatta euroa per asunto, mikä varmasti iskee meidän kohdallemme lähivuosina. Ei voi kulkea siis laput silmillä, vaan mietittävä realistisesti, mitä remontteja taloyhtiössä saatetaan toteuttaa. Vanhemmissa taloissa isoja remontteja rahallisesti ovat varmasti ovien ja ikkunoiden vaihto, kattoremontit ja putkiremontit. Sitä putkiremppaakin varmaan tässä 10 vuoden sisällä saatetaan jo suunnitella, siis molemmissa asunnoissa.

 

 

Miten asuntosijoittamisen tai -säästämisen voi aloittaa?

Mistä haluat asunnon hankkia? – Ajatusta kannattaa kypsytellä ihan pohtimalla sitä, mikä kaupunki ja kaupunginosa olisi sinun mielestäsi sopiva sijoitusasunnolle. Tässä kannattaa yleensä hyödyntää aika paljon paikallistuntemusta, mutta sanotaanko näin, että eiköhän se vuokralainen löydy asuntoon joka tapauksessa. Alue määrittelee paljon asuntojen hintoja ja näin ollenvuokrien hintatasoa, mikä vaikuttaa paljon vuokralaisen saamiseen. Ja samalla tietysti myös sitä, minkälaisen asunnon voi omilla varoilla hankkia. Kuopiossa esimerkiksi mietimme paljon yliopisto-opiskelijoita, joita tässä kylässä riittää. Mikä alue olisi heille houkutteleva?

Minkälaisen asunnon haluat hankkia? – Alueen ja asuntotyypin pohtiminen kulkevat oikeastaan käsi kädessä. Moni mieltää, että vain yksiö kelpaa sijoitusasunnoksi, mutta itse voisin hyvin vuokrata kolmiotakin. Kuten sanottu, asunnon sijainnin lisäksi myös asunnon koko määrittelee paitsi asunnon hintaa, hoitovastiketta ja sitä myötä vuokratasoa, osakeyhtiöissä asunnon koko määrittää yleensä myös aina sen, miten iso lasku remonteista kolahtaa. Eli asunnon koolla on vaikutusta myös tulevaisuuden kuluihin. Oma valintani olisi ehkä keskikokoinen kaksio, joka sopii vuokransa puolesta jopa yksinelävälle, mutta myös pariskunnalle tai pienelle perheelle.

Säästä alkupääoma ja pidä silmät auki – Alkupääoma voi olla riihikuivaa käteistä, tai esimerkiksi pantattuna osa nykyistä kotiasi, mikäli olet saanut lyhennettyä asuntolainaa siinä asunnossa. Selvitä vaihtoehtosi pankin kanssa, sillä asian kanssa ei todellakaan kannata jäädä tuleen makaamaan. Pankilla on tietysti oma intressinsä saada sinut asiakkaakseen, joten kannattaa rohkeasti tehdä lainahakemus. Toisaalta kannattaa samalla katsella ympärilleen – mitä asuntoja on tarjolla ja missä hintaluokassa. Näin saat tuntumaa siihen, millä hinnalla asunnon ostotarjouksen tekeminen kannattaa aloittaa.

Oikeastaan sanoisin, että jos toiveenasi on todella hankkia sijoitusasunto, kannattaa alkaa järjestelmään asioitaan jo tässä kohtaa niin, että se on joskus mahdollista. Samaa mieltä olen tietysti myös muiden hankintojen suhteen – eihän siinä muu auta, kuin säästää, säästää ja säästää! Kun pitää ne omat tavoitteet mielessä, on helpompi olla kurinalainen.

 

 

Jos aihe kiinnostaa, kirjoitan mielelläni vielä jatkoa! Olen itse jo pitkään haaveillut asuntosijoittamisesta, sillä se on loppupeleissä todella ”luotettava” tapa kerryttää pääomaa. Ja luotettava siis siinä suhteessa, että tuotto on vakaata, sillä vuokra juoksee kuukausittain. Itse en niinkään tähtää siis siihen, että saisin vuokratuloista riihikuivaa tuottoa, vaan siihen, että lainan maksulla kerrytän omaa omaisuutta, jonka voin joskus likvidoida esimerkiksi jälkipolvien hyödynnettäväksi. Nytpähän toteutui siis tuokin unelma!

Koitko postauksen hyödylliseksi? Oletko harkinnut asuntosijoittamista?