Hae
Rosa Camilla

Vastavalmistuneen vinkkejä opinnäytetyön tai pro gradun kirjoittamiseen

 

Nyt kun aika on kullannut muistot jo raskaan kevään suhteen, ajattelin tulla jakamaan kokemuksen syvällä kurkkuäänellä viisauksiani yliopisto-opintojen viimeiseltä vuodelta. Moni koulutus huipentuu nimittäin siihen viimeiseen puristukseen, opinnäytetyöhön, joka yliopistossa tunnetaan paremmin nimellä pro gradu-tutkielma. Kyseiseen työhön olisi tarkoitus upottaa kaikki opintovuosien aikana opittu ja koettu, minkä lisäksi se usein määrittää suurinta osaa pääaineen arvosanasta. Yliopisto-opinnoissa se on noin 40 opintopisteen arvoinen kokonaisuus, minkä lisäksi tutkielman aihe ja arvosana mainitaan tutkintotodistuksella vielä erikseen. Valitettavasti tämä tärkeä loppurutistus on kuitenkin saanut opiskelijoiden keskuudessa lähes hirviömäisen maineen, eikä sen työstämistä monikaan odota kovinkaan lämpimin ajatuksin, vaan pikemminkin kauhulla. Ja onhan se oikeasti ihan todella iso työ, mutta ei ylitsepääsemätön.

Tämän blogitekstin tarkoitus onkin olla lempeä selän taputus, sormen heristys ja muistutus siitä, että jokainen ammattikorkeasta ja yliopistosta selvinnyt on sen opinnäytetyönsä kirjoittanut ja palauttanut hyväksytysti. Samalla jaan ihan käytännön vinkkejä siihen, miten itse sain pro gradu-tutkielman kirjoitettua puolessa vuodessa, kokopäivätyön ohessa! 

 

 

Kirjoitusprosessin aloittaminen

Oman polkuni kivisin tie oli alkuvaihe, jossa olisi pitänyt rajata aihetta. Olisin halunnut käytännössä kirjoittaa tutkielman aiheesta ”aurinko”, kun aiheen pitäisi oikeasti olla enemmänkin ”auringon säteilyn vaikutukset yliopisto-opiskelijoiden vireystilaan”. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Ei ole oikeastaan millään tavalla mielekästä lähteä tekemään tutkielmaa kovinkaan laajasta aiheesta, vaan tutkimuskysymyksen olisi syytä olla määriteltynä jo hyvin aikaisessa vaiheessa, vaikka se hiukan muuttaisikin muotoaan matkalla. Kirjoitusvaiheessa nimittäin viimeistään huomaa sen, että jos aiheen rajaus on liian heikko, syntyisi tekstiä kokonaisen tietokirjan verran, kun pyrkisi ottamaan kaikki erilaiset näkökulmat huomioon.

Itse suosittelen aloittamaan prosessin aiheen valinnan jälkeen myös lähteiden kartoittamisella. Ammattikorkeassa ohjeistus on ymmärtääkseni hiukan erilainen, eikä lähdekritiikki ole käsittääkseni niin suuressa roolissa, mutta yliopistossahan kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, mistä julkaisusta lähde on peräisin. Erilaisten artikkeleiden löytäminen ja kokoaminen vie siis oman aikansa, mutta samalla se antaa uusia ajatuksia oman aiheen syventämiselle. Itse oikeastaan tunnistin todellisen tutkimuskysymykseni vasta lähdekirjallisuutta kerättyäni. Samalla tulee ehkä nähtyä puutteet jo olemassaolevassa tutkimuskirjallisuudessa – vaatiiko jokin aihe uutta kartoittamista?

Alusta asti kannattaa myös pitää mielessä tavoitteellisuus, eli pyrkiä aikatauluttamaan kirjoitusprosessi realistisella tavalla. Itse jouduin tekemään tämän jo ihan sen takia, että sain varattua työkalenterista opintovapaata tutkielman työstämiselle. Sehän on vain fakta, että iltapuhteena tutkielma tuskin valmistuu, vaan se vaatii todella ihan kokonaisia päiviä keskittymiseen. Lisäksi tutkielman pariin palaaminen liian pitkien taukojen jälkeen vie aikaa, eli suosittelen ennemminkin jatkuvaa työstämistä, jolloin asiat pysyvät tuoreena mielessä. Piirsin itselleni ensimmäiseksi myös kuvan siitä, millä tavalla prosessi etenee. Ensin lähteiden lukemista, sitten ehkä yksi päivä kirjoittamista ja taas lähteiden pariin. Näin vältyin turhalta jahkailulta, että mitäs sitä tänään tekisi, vaan pystyin nojautumaan johonkin pysyäkseni produktiivisena. Työn etenemisen hahmottamista auttoi myös lähdeluettelon hahmottelu jo heti alkuun, vaikka se muokkautuikin rajusti matkan varrella. Pystyin näin kirjoittamaan tekstiä myös osissa, kun minulla oli jokin käsitys siitä, mitä halusin kirjoittaa missäkin vaiheessa.

Aiheen rajaus, lähteiden kartoitus, aikatauluttaminen ja työn etenemisen hahmottaminen

 

Pidä motivaatiota yllä

Kun prosessissa oli todella päästy vauhtiin, tuli seiniä vastaan helpommin. Tuntui, että monesti sain tekstiä etenemään yhden lähteen pohjalta todella hyvin, mutta toisessa vaiheessa jäin tuijottamaan ruutua tyhjin silmin, tai herpaannuin tekemään jotain muuta. Vaihtelinkin siis aihetta ja tehtävää lähes päivittäin – ensimmäisen päivän saatoin käyttää lähteiden lukemiseen, toisen päivän asian kirjoittamiseen. Kolmantena päivänä taas saatoin valita tutkielmasta toisen kohdan, johon hain tutkimuskirjallisuutta. Eli en antanut itseni jumittua paikoilleen, vaan tein sitten muita asioita siinä tilalla. Työn tauottaminen ja itsensä palkitseminen toimivat myös hyvin. ”Kun olen kirjoittanut tämän kappaleen loppuun, käyn pienellä happihyppelyllä”, esimerkiksi. Suklaatakin saa käyttää motivaattorina!

Pidin omalla kohdallani hyvää huolta siitä, että sain kirjoittamiselle hyvin aikaa, hyvän vireystilan, häiriöttömän ympäristön ja vapautta. Otin kirjoittamista varten siis opintovapaata, jolloin saatoin herätä rauhassa, kirjoittaa aamusta ja päivästä tutkielmaa X määrän aikaa, mutta käyttää silti päivästä hyvinkin aikaa myös muuhun tekemiseen. Tämä tarjosi vapautta, jolloin saatoin hyvin tauottaa ja hengittää kirjoittamisen välissä ilman, että syyllisyys ja paineet iskivät pilaamaan fiiilistä. Yleensä sovitin kylläkin kirjoittamisen niin, että miehen palattua töistä olin lopettanut kyseisen päivän osalta. Häädin siis aika surutta tuon toisen toimistolle työhön, sillä muuten en olisi kyllä saanut kotona mitään aikaiseksi – suosittelenkin harkitsemaan siis kirjastoa tai muuta, jos kotona työskentely ei ota onnistuakseen. Puhelin kannattaa myös piilottaa, jos tuntuu, että se vie tarpeettomasti energiaa. Keskity mieluummin 100% yhteen asiaan, kuin puolivillaisesti useaan.

Sain itse onneksi tuekseni hyvän ohjaajan, joka osasi hyvin tyrkätä minua tarvittaessa oikeaan suuntaan. Jokaiselle opiskelijalle on oltava nimetty vastuuohjaaja, joka avustaa tutkielman kirjoittamisessa sekä tieteellisissä menetelmissä, ainakin yliopiston puolella. Tätä apua kannattaa hyödyntää, sillä ei todella kannata jäädä itse pyörittelemään peukaloita ja murehtimaan työn edistymistä. Neuvoja, ideoita ja inspiraatiota, sekä toisaalta myös opastusta oikeanlaiseen muotoiluun tekstin suhteen. Eivätkä ne tutkimusmenetelmätkään ole todellakaan opiskelijoille mitenkään tuttuja, eli kysymään rohkeasti alan ammattilaiselta! Itse inspiroiduin paljon myös kanssatovereista, eli graduseminaarit olivat kultaakin kalliimpia! Oli mahtavaa kuulla miten muilla menee, mitä aiheita he olivat keksineet ja miten he aikoivat toteuttaa tutkimuksen.

Tekemisen vaihtelu ja palkitseminen, häiriötön ympäristö, paljon aikaa, avun pyytäminen ja muista inspiroituminen 

 

 

Lopussa SEISOO KIITOS

Aikatauluta, aikatauluta, aikatauluta. Korvamerkitse itsellesi sitä aikaa, jonka pyhität pelkästään prosessin edistämiselle. Ei se työ valitettavasti etene, ellei sitä aktiivisesti työstä eteenpäin, eli mielessä on kokoajan pidettävä tiukasti tavoite ja taisteltava loppuun asti. Toki tilanteitakin on monia, mutta jos vaan fyysinen ja henkinen kunto kestää, niin kyllä se valmiiksi tulee. Hyödynsin ihan loppuun asti kaikkia alussa kuvailemiani menetelmiä, eli vaihtelin tekemistä, otin päivätavoitteita ja tauotin työtäni. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun ei enää pystynyt etsimään motivaatiota tutkielman muista osista, oli pakko yksinkertaisesti löytää jostain energiaa kirjoittaakseen aloitetun kappaleen loppuun.

Lopussa iskee usein ähky, väsymys ja kiukku. Palautuksen tekisi mieluusti mahdollisimman äkkiä, mutta kannattaa silti lukea rauhassa koko työ läpi, tarkistaa ohjaajan kommentit ja hioa viimeiset lauseetkin kuntoon. Oma ohjaajani neuvoi viimehetkillä muokkaamaan kaikkia tekemiäni lähdeviittauksia (tekstiä oli lähes 70 sivua), jolloin meinasin kirjaimellisesti heittää koneen ikkunasta ja juosta peiton alle itkemään. Myönnettäköön, että töiden ohella tämän työstäminen oli raskasta, haha! Huulta purren kävin kuitenkin pilkku pilkulta tekstin läpi niin, että pystyin lopussa sanomaan olevani sataprosenttisen tyytyväinen työni jälkeen. Ja lopussa seisoo kiitos. Kun työn sai viimein hyväksytysti palautettua, oli olo huojentunut, kiitollinen ja ylpeä. Ajan ottaminen, taistelu ja kofeiinin voimalla projektin työstäminen olivat kyllä kaikki sen arvoisia!

Pidä mielessäsi tavoite, ota aikaa ja vie työ loppuun asti

 

 

En tiedä oliko tässä nyt kaikki, mitä halusin sanoa, mutta ainakin suurin piirtein! Dokumentoin itse aika kattavasti gradun työstöä Instagramissani, ja sanottakoon, että moni tarinoista oli kyllä negatiivissävytteisiä. En siis voi valehdella, että niin ison työn (70 sivun tieteellinen tutkielma) tekeminen olisi jotenkin kevyttä, helppoa ja pelkkää naurua, kun muistan kironneeni kyseisen työn maanrakoon ainakin 50 kertaa vuosien 2019 ja 2020 aikana. Mutta valmiiksi se kuitenkin tuli! Väitän myös, että tässä vaaditaan kyllä reippaasti itsekuria. Kirjoittaminen muuttuu helposti pitkäveteiseksi, muut arjen menot kiinnostavimmiksi – minkä lisäksi parasta tietysti se, että tutkinnon suorittamiseen on varattu yliopistolla reippaasti aikaa. Omalla kohdallani todella vahva motivaattori oli myös raha, sillä muhkea opintolainahyvitys odotteli maalin toisella puolella.

Kannattaa myös oikeasti olla ylpeä tehdystä työstä. Moni katsoo opinnäytetöitä sekä yliopiston tutkielmia pelkkinä pakollisina pahoina, mutta ovathan ne oikeasti ihan hiton siistejä juttuja! Itse painatin oman graduni ihan kovien kansien sisään, jotta se pysyisi aina elämässä matkassa mukana, sekä ehkä inspiraationa sitten joskus jälkipolville.

Suurtsempit kaikille omaa opinnäytetyötään aloitteleville!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *