Hae
Rosa Camilla

Tallinnan neljä suosikkia & ajatuksia polttareista

 

Kirjoittelinkin viime viikolla, että olimme lähdössä pienelle minilomalle, hetkeksi karkuun tätä erikoista arkea. Kyseessä oli myös oman kesälomani viimeinen viikonloppu, joten pitihän se käyttää vähän erikoisemmissa merkeissä. Meidän piti siis tyttöporukalla olla nyt elokuussa Prahassa, mutta koska emme tietenkään päässeet sinne nyt tällä kertaa lähtemään, halusimme jotain muuta tilalle. Saatoin myös vitsailla hiukan feikkipolttareista, sillä ”oikeita” polttareita (eli hillua kaupungilla myymässä tikkareita) en halunnut pitää, mutta joku reissuhan kävisi hyvin samana asiana. Pientä ilottelua ennen hääjuhlaa, sehän se idea kai on kokonaisuudessaan.

Runsaasta valikoimasta (haha haa) eri vaihtoehtoja valitsimme hyvin nopeasti Tallinnan, sillä en ole koskaan aiemmin käynyt siellä. Kuvitelkaa, olen varmaan ainoa suomalainen joka ei ole tuonne rapakon toiselle puolelle vielä reissannut. No, tietysti oli tässä pandemiatilanteessa myös suvantovaihe, joka alkoikin sopivasti kiihtymään ennen lähtöä. Siinä sitten pureskeltiin kynsiä ja mietittiin, että mennäänkö vai ei.

 

 

Onneksi matkustusohjeet ja koronatilanne Virossa vaikuttivat ihan hyviltä lähtöpäivänä. Olin itse todella alamaissa, sillä jotenkin sitä tilanteen normalisoitumista odottaneena koki kovan iskun, kun rajoituksia alettiinkin taas iskemään paikoilleen. Häiden lähestyminen ja epävarmuus niiden järjestymisen suhteen vaivasivat myös ja vaivaavat edelleen, kun sitä tietysti haluaisi pitää elämänsä erityisimmän päivän mahdollisimman mukavissa merkeissä. Onneksi tytöt sitten piristivät yllättävällä tavalla, nimittäin satamassa minua odottivat Bride-huntu ja lupaus kuohuvasta! Pääsin siis viettämään nauramiani epäpolttareita, eli viihdyttämään laivan henkilöstöä huntu päässäni. ”Same penis forever” -banderolli vain puuttui.

Meillä oli Tallinnassa aikaa kolmisen yötä, eli jonkin verran ehdimme kiertelemään kaupunkia. Lue alempaa omat Tallinnan suosikkini! 

 

 

4 X SUOSIKIT TALLINNASSA

KGB-museo ja KGB-vankisellit vanhassa kaupungissa. Meillä oli ensimmäisen päivän etappina suunnata Viru-hotellin katolle, jossa vielä Neuvostoliiton aikoihin majaili KGB:n agentteja. Nykyään paikassa on KGB-museo, jonka opastetulle kierrokselle pääsee 12 eurolla. Kyllähän tuo aika kevytmielinen kierros oli, kun opas pilke silmäkulmassa kertoi tarinaansa, mutta aihe itsessään kyllä todella synkkä. Sitä on vaikea kuvitella elämää noin totalitäärisessä yhteiskunnassa. Kannattaa käydä, oikeasti silmiä avaava. Samoin KGB:n vankisellit vanhan kaupungin puolella, sisäänpääsy maksoi vain 5 euroa. Sekin on jännä ajatus, että ne molemmissa paikoissa kuvatut asiat eivät todella ole edes tapahtuneet niin pitkän aikaa sitten.

Manna La Roosa -ravintola. Jos jotain ravintolaa pitää suositella, niin se on tämä! Ruoka oli todella hyvää, palvelu sitäkin erinomaisempaa, minkä lisäksi paikka itsessään oli tietysti kokemuksen arvoinen. Ikivanhaan puutaloon rakennettu ravintola oli koristeltu mitä erikoisimmilla väreillä, kuvioilla ja koriste-esineillä! Kannattaa googlata kuvia ja ottaa tämä paikka menolistan kärkeen, olisin hyvin voinut istua kyseisessä paikassa useammankin illan putkeen viinilasin äärellä.

 

 

Kalev Spa & Hotel. Olimme siis tässä hotellissa kaikki kolme yötä, ja tykkäsin kyllä hotellista sen palveluineen todella paljon! Emme käyneet vesipuistossa, mutta lisämaksullisessa Sauna Oasiksessa oli aivan ihana tunnelma ja huikeat altaat. Hintahan oli kaiken lisäksi ihan naurettava, maksoimme jokainen käynnistämme 25 euroa yöltä. Hintaan sisältyi vielä aamiainen, joka oli sekin länsimaiseen tapaan hyvin runsas. Ei siis mitään valitettavaa, ellei hotellin illallisravintolaa lasketa mukaan. Sieltä saimme kyllä maailmanluokan huonointa palvelua, naurattaa ihan vieläkin. Taisi tarjoilijammekin tajuta, että ei mennyt meidän osalta ihan putkeen tuo elämys. Suosittelen silti, jos kaipaat hotellia ihan vanhan kaupungin kupeesta!

Janika Mägi ja Rahva Raamat. Tässä kaksi suosikkiliikettäni tältä reissulta! Janika Mägin liike sijaitsi vanhalla Mestarien Pihalla (Meistrite Hoov), ihanien puiden katveessa, eli kirjaimellisesti eksyimme liikkeeseen ihan vahingossa. Ymmärtääkseni tiskin takana istui Janika itse, joka käytti tilaa samalla omana työskentelytilanaan, valmistaessaan uusia koruja. Aivan upeaa käsityötä, minkä lisäksi tuotteet olivat todella edullisia – ostin itselleni ihanat korvakorut, ystäväni taas kaulakorun. Kannattaa vierailla! Rahva Raamat taas taitaa olla virolaisten versio Suomalaisesta kirjakaupasta. Itse kuitenkin ihastuin liikkeeseen siitä syystä, että joka nurkasta löytyi vähän jotain uutta ja ihmeellistä. Lisäksi liikkeessä oli vieläpä kahvila, sohvia ja muutenkin mukava tunnelma. Kannattaa vierailla!

 

 

Polttarit olivat siis tässä tapauksessa pientä hupsuttelua, sekä mukavaa yhdessäoloa, mikä oli juuri se, mitä halusinkin! Jotenkin ajatus julkisesta nolauksesta ja hirveästä humalasta ei tuntunut kovin mukavalta, mitä polttareissa tupataan yleensä harrastamaan. En tiedä, kuulostan varmaan maailman pahimmalta tylsimykseltä, mutta jokainen tyylillään! Nyt olo on rentoutunut ja virkistynyt, minkä lisäksi tuli tietysti hamstrattua hyvä määrä sokeripitoisia herkkuja tax freestä kaapin perälle, nam!

Tallinna oli aivan ihana kaupunki. Kerro sun suosikit Tallinnasta alempana kommenteissa! 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *