Hae
Rosa Camilla

Kaksi yötä Kolin kansallismaisemissa

 

Ajeltiin viikko sitten maanantaina kohti Pohjois-Karjalaa, viimeinkin. Olin siis jo tammikuussa varannut meille kihlapäivän kunniaksi vapulle hotellihuoneen Sokos Hotel Kolilta, sillä olemme jo pitkään puhuneet Kolille lähtemisestä. Hotelli kuitenkin suljettiin huhtikuussa, eli reissu siirtyi heittämällä kesän loppupuolelle, mikä ei onneksi haitannut meitä yhtään. Ovathan nuo upeat kansallismaisemat ihan naurettavan lyhyen matkan päässä Kuopiosta, kun autossa joutui istumaan vain muutaman hassun tunnin verran. Samalla pääsin näkemään muitakin naapurikuntia, kun ajelimme kohti Lieksaa Kaavin, Juankosken ja Juukan kautta!

 

 

Koli on (yllätys yllätys) ollut tämän kesän hittikohde, kun matkustaminen ulkomaille on ollut pannassa. Mekin siis kohtasimme ihan sopivissa määrin muita ihmisiä, mutta itse luontopolut olivat ihanan rauhallisia. Ukko-Kolin näköalapaikalla parveili eniten ihmisiä, koska sinne oli helpoin ja nopein päästä, mutta muuten ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa missään. Ei siis huolta, kyllä näihin maisemiin kannattaa edelleen matkustaa, vaikka uutisotsikoissa hirveästi pelotellaankin ihmismassoista.

Mikä oli meidän kokemus Kolista?

 

 

Olisi kannattanut lukea saapumisohjeita hotellille hiukan tarkemmin, sillä ajoimme (kuten turistit konsanaan) rehvakkaasti hämmentyneinä kaikkien parkkialueiden ohi, tiiraillen missä ihmeessä se hotelli sijaitsee. No, siellähän se kukkulan päällä odotti, kun kaasutteli vielä mutkatietä ylemmäs, mutta autoahan sinne ei saanut jättää. Eli seuraavaksi lähdimme takaisin alas ihmettelemään, että tosiaanko tässä auto jätetään kansallispuiston yleiselle parkkialueelle, kun autopaikkoja oli sillä hetkellä 0 kappaletta tarjolla. Muutamaa matkailuautoa väistettyämme saimme auton nokan survaistua ruutuun lähelle maisemahissiä, kun joku sattui juuri peruuttamaan ruudusta ulos. Tämä oli reissun ainoa miinus, että maksavankin asiakkaan piti hakemalla hakea parkkipaikkaa. No, anyways, pysäköintialueelta ylös hotellille pääsi siis joko miljoonan portaan kautta tai maisemahissiä käyttäen, joka olikin seuraava ihmetyksen kohde. Nousu hissillä ei ollut nimittäin mikään ihan mitätön, vaan hurjapäisempiäkin hirvitti, kun pysäköintialueet jäivät alapuolelle.

 

 

Itse hotellin sijainti olikin sitten jokaisen euron arvoinen, sillä maisemia pääsi ihastelemaan jo aulaan astuessa. Meillä olisi ollut alun perin huone järvinäköalalla, mutta päivien vaihdon vuoksi saimme huoneen sisäpihalle päin. Se ei meitä juurikaan haitannut, mutta hotellihuoneestakin olisi ollut mahdollista kokea upeat näkymät Pieliselle!

 

 

Käytettiin ensimmäinen päivä hotellin maisemakylpylässä, joka oli hyvin uniikki kokemus. Saimme käteemme pienen pussukan Lumenen Harmonia-tuotteita, jonka jälkeen hyppäsimme lämpimiin poreisiin. Kuten nimikin jo kertoo, näkymät kylpylän ikkunoista olivat aivan upeat, minkä lisäksi ulkoterassilta löytyi kolme paljua, joissa maisemia sai ihastella ihan keskenään, ilman muita kylpylävieraita. Oltiin lievästi sanottuna äimän käkenä noiden ulkoaltaiden kanssa. Toisen Lumene-pussukan olisi muuten saanut vaihtaa kuohuvaan, eli siinäpä olisi voinut nauttia lasilliset paljun lämmössä. Harmonia-sarjan tuotteet ovat muutenkin suosikkejani, oli ihana käydä välissä kuorimassa iho turvekuorinnalla!

 

 

Kylpylästä tassuttelimme hotellin tohveleissa ja kylpytakeissa takaisin huoneeseen nukkumaan päikkäreitä. Oli niin rentouttavaa!

 

 

Otimme ihan rauhallisesti luontopolkujen suhteen, emmekä havitelleet mitään kovin pitkää reittiä. Lähdimmekin seuraavana aamuna kiertämään Kolinuuron kierrosta, joka laskeutui alas rinnettä laaksoon ja huipentui lopulta kaikkien vaarojen ylittämiseen. Ylä- ja alamäkiä oli siis paljon, minkä lisäksi sateen kastelemat polut olivat haastavia toisinaan kulkea. Näimme perinteistä kaskimaata, suota ja lopulta paljasta kalliota. Ensimmäisenä kohtasimme Pieni-Kolin, jonka isolta siirtolohkareelta oli upeat näkymät vastapäisille vaaroille. Seuraavana pääsimme ihastelemaan Mäkränahon niittyä, josta nousimme ylös Akka-Kolille, Paha-Kolille ja viimeisenä Ukko-Kolille. Jalkoja alkoi tässä vaiheessa jo pakottamaan, mutta olihan tuo upea kokemus! Pielisen kaunista rantaviivaa sai ihastella polun loppupuolella jokaiselta kallionnyppylältä, minkä lisäksi Akka-Kolilta aukesi upeimmat näkymät kohti Pohjois-Savoa (ks. kuva alla). Vau, vau ja vau!

 

 

Tehtiin hotellille palattuamme virhe, sillä halusimme hakea Kolin kylän keskustan kaupalta lounasta. Luovuimme siis kallisarvoisesta parkkipaikastamme, emmekä uutta saaneetkaan sitten kovin helposti. En tiedä miksi tämä aspekti jäi niin kovasti ärsyttämään, kun ei tuo hotellissa yöpyminen mitään ilmaista ollut. No, siitäkin selvittiin ja lounaaksi mutustimme reissumiestä läheisellä näköalapaikalla. Kyllä muuten maistui!

 

 

Koska lähtöaamuna sitten satoi, pakkasimme kiltisti tavarat autoon ja lähdimme suorin tein ajelemaan kohti kotia. Jäipähän Kolille nähtävää siis ensi kerrallekin! Paluumatkalla onneksi satuimme valitsemaan Kaavin sijasta Nilsiän reitin, missä vaiheessa matkaa pilvetkin olivat jo kaikonneet. Osuimme sopivasti ajamaan nimittäin ”Pisan luonnonsuojelualue” -kyltin ohitse, missä kohtaa vedin jarrut kiinni. Kävimme siis ex tempore kävelemässä luontopolun myös Pisan näköalatornille, jonne oli kova kiipeäminen 1,6 kilometrin verran. Mutta se kannatti, sillä näkymät olivat hulppeat! Kokonaisuudessaan reissu oli mitä ihanin aloitus kesälomalle.

 

 

Oletko vieraillut jo Kolilla? 

 

 

2 kommenttia

  1. Jasmin kirjoitti:

    Kauniit kuvat!♥

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

  2. Oomi kirjoitti:

    Mukava, että olet vieraillut täällä päin ja hienoa kuulla Kolin jättäneen jälkensä sinuunkin ?? maisemat ovat lumoavat ❤ harmi, että noita parkkeja on niin jumalattoman vähän, ikuisuusongelma ??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *