Hae
Rosa Camilla

Auringonlaskun värit

Tartuin pitkästä aikaa härkää sarvista, ja nostin esille kaikki luomivärisiveltimeni. En ole taas toviin koskenut luomiväreihin ollenkaan, en edes katsonut niiden suuntaan, joten tuntui hyvältä päästä taas ihastelemaan eri värejä ja pigmenttejä. En ole vielä päässyt kokeilemaan edes uusia luomiväripalettejani niiden kaikessa loistossa, joten halusin tehdä jotain säväyttävää ja hiukan erilaista kuin yleensä! Uusin tulokas kaapissani on Jeffree Starin Blue Blood -paletti, joka hehkuu kaikissa ihanissa meren ja taivaanrannan väreissä, ja sen innoittamana, sekä pienissä juhannuksen jälkimainingeissa, keksin maalata auringonlaskun värit luomilleni. Perinteinen, suomalainen rantamaisema, ehkä hiukan räväkämpänä tosin.


Tuotteet:

Anastasia Dip Brow Pomade sävyssä taupe

Makeup Revolution Pro Foundation Drops sävy 1.2

Fenty Beauty Killawatt sävyssä ”Hustla Baby”

Essence lip liner sävyssä 08

Jeffree Star Cosmtics Blue Blood -luomiväripaletti

sävyt flourishing, celebrity skin ja power

Jeffree Star Cosmetics Thirsty -luomiväripaletti

sävyt kumquat, stroke, quench, submerge, biiitch! ja splash

Essence magneettiset irtoripset

Essence #lashes of the day ripsiväri

Essence luminous matte bronzing powder

Sain taas pienen kipinän alkaa leikkimään enemmänkin erilaisilla väreillä ja tyyleillä, mutta ongelmana tuntuu aina olevan ne kuvat. Miten hitossa saa otettua lähikuvia, joissa meikki näyttää edes jokseenkin edustavalta (ja niin, että naamakin on suhteellisen normaalin näköinen)? Kaikki vinkit otetaan vastaan, sillä nämäkin kuvat jäivät jokseenkin laimeiksi, vaikka yritin keksiä neutraalin taustan, asun ja valaistuksen. Argh.

Isot suositukset muuten näille Essencen magneettiripsille! Pienellä harjoituksella todella helpot asettaa silmiin, ja vaikka ovatkin suhteellisen luonnolliset, niin kuitenkin tuovat sitä pientä lisätuuheutta silmien ulkonurkkiin.

Inspiroidutko sinäkin kesän väreistä?​

Keskikesä, lappi ja mielenrauhaa etsimässä

Puhelimen navigaatiosovellus näyttää matkan pituudeksi 630 kilometriä. 7 tuntia ja 25 minuuttia. Pysähdytään Kajaanin ABC:lla juomaan aamukahvit, ja kyseisellä bensiksellä on harvinaisen hiljaista sinä aamuna seitsemältä. Vähän ennen Kuusamoa bongataan ensimmäiset porot keskellä tietä. Autossa raikaa vanhoja roadtrip-hittejä. Sää on mitä ihanin. Rukan tunturi vilahtaa ohitse. Väsyttää hiukan. Kemijärvellä käymme Lidlissä ja yritän kuumeisesti miettiä, mitä mökkiin pitäisi ja tarvitsisi ostaa. Mausteita? Kahvia? Vessapaperia? Turhaudun. Lähdemme kaupasta kolmen ison kassin kanssa, ja ajomatkaa jää jäljelle enää tunti. Kohta ollaan perillä.

Sanotaanko, että odotin tältä lomalta kaikista eniten rauhoittumista, rentoutumista ja vapautumista, ja sitä se onneksi olikin. Kaunis Ukko-Luoston tunturi tarjosi mahtavat puitteet yhteiselle olemiselle ja tekemiselle, sekä ehkä jopa pienelle seikkailulle – ainakin, mitä tulee kummankin kartanlukutaitoihin, haha! Oikeasti olen tosin sitä mieltä, että Luostolla olisi moni reitti voitu merkitä hiukan selkeämmin, sillä pari epätoivon hetkeä tuli koettua opastauluja lukiessa, vaikka ihan oikealla polulla oltiinkin. Yhteensä kävelimme neljän päivän aikana noin 30 kilometriä, mikä ei ehkä vakiintuneelle eräjormailijalle ole lenkki eikä mikään, mutta kyllä haastavat korkeuserot ja muutenkin erilainen maasto toivat oman mausteensa metikössä tarpomiseen. Enpä olisi tiennyt, että alamäki voi olla niin raskasta käveltävää, kuin Ukko-Luoston huipulta alas pääseminen… Huh!

Kävimme Rykimäkeron ja Ukko-Luoston luontopolut, minkä lisäksi vierailimme kävellen Luoston ametistikaivoksella – joka on muuten Euroopan ainoa, toiminnassa oleva ametistikaivos tällä hetkellä! Rykimäkeron polku oli helppokulkuinen ja vaihteleva, ja Ukko-Luoston huipulle kiipeäminen taas aivan omaa luokkaansa. Lempparijuttuni reissussa oli kuitenkin ametistikaivoksella vierailu, jossa saimme kaivaa omin kätösin maasta omat ametistimme! Tai no, itse löysin jopa ihan suhteellisen hyvän kimpaleen ametistia, Paavo taas todella kauniin palan vuorikristallia. Oli todella hauskaa kuulla paikan historiasta, sekä laittaa omat kädet likaisiksi kaivoksella. Loppumatkasta meidät yllätti sade, mutta siinä vaiheessa koko farssi enää nauratti – olin nimittäin ymmärtänyt ohjeessa lukeneen pysäköintialueen väärin, ja reitti ametistikaivokselle ei siis lähtenyt heti hotellilta, vaan vasta muutaman kilometrin päästä. Käytännössä kävelimme kaksi kertaa enemmän, kuin oli tarkoitus, mutta mitäs pienistä!

No, löytyikö sitä mielenrauhaa? Sitä ainakin. Sekä pari hyttysen ja mäkäräisen syömää paukamaa. Verenimijöitä ei onneksi ollut koko metsän matkalta, ja pääasiassa poluilla sai kulkea suhteellisen rauhassa, kunhan muisti ottaa myrkyt mukaan. Kuitenkin esimerkiksi yllä näkyvän kuvan mukaisissa maisemissa meitä seuraava hyttysparvi oli aivan infernaalinen, ja loppumatkasta teki mieli melkein juosta. Nautimme kuitenkin olostamme täysin siemauksin, ja mietimme jo seuraavan reissuamme innolla, sillä paljon jäi näihinkin maisemiin nähtävää.

Lomat on toistaiseksi lomailtu, ja töitä riittää sitä tekevälle. Elokuussa onkin jo seuraava lomarupeama, jolloin ei tiedossa ole kuin lyhyt reissu Turun suuntaan. Lapissa tuli onneksi ladattua akkuja, koettua keskikesän taiat ja nautittua olosta täysin rinnoin, näillä eväillä on hyvä jatkaa uuteen työviikkoon ja kohti heinäkuuta!

Olihan sullakin rentouttava juhannus?