Hae
Rosa Camilla

Keskustelukeskiviikko: Bloggaajan vastuu

Rimmaavan otsikon inspiraationa ehdottomasti Mungolife Annan ”Mielipidemaanantai”, joka alunperinkin antoi ponnahduslaudan tälle hiukan vakavammalle aiheelle. Anna jakoi maanantaina blogissaan ajatuksia bloggaajan vastuusta sisällöntuottajana – paljonko lankeaa bloggaajan harteille siitä, kuinka lukija tekstin vastaanottaa omassa elämässää, ja minkälaisia reaktioita teksti saattaa lukijassa aiheuttaa? Kuinka vahvasti bloggaaja on vastuussa tekstinsä faktasisällöstä, sekä siitä, ettei sitä ymmärretä väärin? Niinpä, ihan mielenkiintoisia kysymyksiä. Kannattaa käydä lukaisemassa Annan teksti täältä, voin nimittäin itsekin allekirjoittaa jokaisen Annan sanan tuosta tekstistä.

Jostain syystä koin aiheen äärimmäisen tärkeäksi ja omia ajatuksiani myötäileväksi, sillä satuimme juuri muutama päivä sitten keskustelemaan saunassa eräästä taidosta, joka tuntuu kadonneen valheellisen uutisoinnin, väärien faktojen ja erilaisten klikkiotsikkojen maailmassa – medialukutaito. Taito lukea ja ymmärtää lukemansa, mutta nähdä myös pintaa syvemmälle, ja kritisoida lukemansa paikkaansapitävyyttä, oikeellisuutta sekä puolueettomuutta, sekä sen merkityksiä.

Tottakai bloggaajalla on tietynasteinen vastuu siitä, minkälaista tekstiä syytää maailman luettavaksi. Ehkä osittain jo siksikin, että bloggaamista tehdään useimmiten omilla kasvoilla – kivapa siinä tulevan esimiehen tai kaukaisen ystävän käydä lukemassa, että tälläistäkö se Rosa nykyään puuhaa. Annan sanojen mukaisesti, ”blogi on yhden ihmisen mielipidekanava, ja sellaisena se pitää ottaakin” – oma blogini heijastaa siis vain ja yksinomaan omia mielipiteitäni, vaikkakin mielestäni bloggaajan vastuulla on myös osittain yhteiskunnan ja sen pinnalla vellovien tapahtumien ja asioiden huomioon ottaminen, faktojen tukeminen sekä lukijoiden kannustaminen omaan, kriittiseen ajatteluun. Itse en ainakaan kehtaisi kirjoittaa ihan mitä tahansa lööppiä, näin suoraan sanottuna, ja ehkä bloggaaja osaltaan putoaa omasta mielestäni myös tietynasteisesti journalismin etiikan piiriin.

Siltikin. Blogi on yhden ihmisen kanava ilmaista mielipiteitään, tunteitaan, persoonaansa ja ajatusmallejaan, minkä takia myös lukijalla on oma vastuunsa tekstin tulkitsemisessa ja omaksumisessa. Medialukutaito tuntuu olevan nykypäivänä jopa nuoremmallakin sukupolvella täysin hakusessa, kun Iltasanomien klikkiotsikot otetaan suoraan annettuina, ja muuttuvat sitä myötä kylmiksi faktoiksi. Bloggaajaa pidetään huijarina, kun bloggaajan iloisesti mainostama imuri tai puhelin tai mikä tahansa kikkerikoo osoittautuukin täyspaskaksi – ja bloggaaja on silloin tietysti huijari, vastuuntunnoton, selkärangaton ja ties mitä. Tai esimerkkinä Annan tapaus, jossa häntä oli syyllistetty nuorien innostamisesta lasten hankkimiseen raskausaiheisilla postauksillaan.

Jotenkin haluaisin muotoilla sanani hirveän mielenkiintoisesti, mutta jostain syystä en löydä tähän edes sanoja. Teknologian kiihtyvän kehittymisen myötä yhä useammille mahdollistuu (tai oikeastaan on jo mahdollistunut) pääsy yhä laajempaan kenttään erilaista tietoa, ja internet on ihan loistava kanava tiedon jakamiseen ja kehittämiseen. Samalla kuitenkin katoaa tiedon vastaanottajan kriittisyys vastaanottamaansa tietoa kohtaan, ja halu ottaa itse asioista selvää – ei koeta tarvetta tehdä esimerkiksi nopeaa Google-hakua faktoja tukemaan, tai kerätä lisää tietoa muista lähteistä annetun faktan ympärille. Mietin paljon esimerkiksi Annasta tehtyä juttua Iltasanomissa, jonka klikkiotsikko oli tyyliä ”Anna vihaa lihavia ihmisiä”. Annan tapauksessa siis hänen kehopositiivisuudesta tekemäänsä mielipidepostausta oli täysin kierosti käännelty, ja Iltasanomien toimittaja kerännyt juttuunsa ainoastaan hänen agendaansa tukevat argumentit Annan tekstistä. Jäin pohtimaan sitä, kuinka monen ajatuksissa – jotka eivät välttämättä ole Annan blogia edes koskaan lukeneet – Anna on nyt jo täysin arvoton ihminen, pelkästään yhden lööppiotsikon vuoksi. Eikä itse lööpin uhri voi tehdä tälle mitään, sillä vahinko on jo sattunut, ja täysin virheellinen uutisointi muuttunut ihmisten mielissä täydeksi faktaksi.

Mä koen mun oman vastuun rajautuvan vahvasti pelkästään siihen, millaista sisältöä haluan tuottaa, mikä on pohjimmainen tarkoitukseni sisällön takana ja millaisiin yhteistyösopimuksiin otan kantaa. En voi ottaa vastuuta jokaisen lukijan omasta tulkinnasta, enkä voi kuin rohkaista kriittisyyteen, omaan ajatteluun sekä lähteen luotettavuuden arviointiin. En voi jakaa kuin omia mielipiteitäni, omia tulkintojani ja omia kokemuksiani, enkä ole asiantuntija missään muussa, kuin omassa päivätyössäni. En ole lääkäri, enkä täten voi jakaa lääketieteellisiä kokemuksiani faktoina – eikä tätä tarvitsisi mielestäni erikseen edes ilmaista. En pyri vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin, enkä pyri olemaan markkinointikanava yrityksille. Pyrin tuottamaan sisältöä, jonka takana pystyn seisomaan sataprosenttisesti. Toivottavasti jaan inspiraatiota ja uusia ideoita, niin kanssabloggaajille kuin lukijoillenikin, ja toivon omien kokemuksieni ja vastoinkäymisteni puimisen auttavan muita omissa vaikeuksissaan.

Sen lisäksi, että otan itse vastuun faktoina kertomieni asioiden lähteistä, ja niihin kohdistamastani lähdekritiikistä, toivon myös lukijoiltani kykyä omaan ajatteluun, ja lähdekriittisyyteen. Tervettä maalaisjärkeä saa hyödyntää internetissä surffailessaan, ja huolehtia erityisesti siitä, että perheen nuorimmaisetkin oppisivat erottamaan faktan fiktiosta, ja miettimään toistamiseen esimerkiksi idolisoimansa henkilön tekemisiä ja sanomisia.

Mitä mieltä itse olet, mihin rajautuu bloggaajan vastuu sisällöntuottajana?

Huumaavia tuoksuja ja heleämpi iho: heinäkuun Jolie Box!

Kaupallinen yhteistyö: Jolie box

Huh hellettä, täällä ollaan kontattu pitkin uutta asuntoa juuriharja kädessä, samalla jatkuva hiki pinnassa ja kylmät vesipullot odottamassa pakkasessa. Helteet on tosi jees, mutta näin muuton osalta voin sanoa, että on harvinaisen sieltä itsestään kantaa laatikoita hulluissa lämpöasteissa, auringon porottaessa armotta. Noh, onneksi muuttopäivälle luvattiin rankkasateita ja ukkosmyrskyjä. Mahtavaa!

Mutta anyways, tänään kurkataan heinäkuun Jolie boxiin, joka saapui juuri sopivasti piristämään muuttolaatikoiden valtaamaa arkeani! Sain samalla myös tekosyyn hakea kimpun auringonkeltaisia ruusuja pöydälle, sillä pitäähän oikean bloggaajan hakea inspiraatiota kuvausrekvisiitasta. Mutta, lyhyesti vielä ennen tämän kuukauden boksiin kurkkaamista: Jolie box on kuukausittainen luonnonkosmetiikan boksi, joka kiikutetaan kotiovelle kuun alussa, ja sisältää aina tuotteita yli 50 euron edestä. Boksin hinta vaihtelee tilauksen pituuden mukaan (26 tai 23 euroa), ja boksin pääset tilaamaan täältä.

Couleur Caramel Essence de Provence -voideluomiväri (20,28€/4g) sävyssä 178 Pearly bronze – Tämä pieni purnukka ei ehkä päällisin puolin vaikuta mitenkään erikoiselta, mutta itse luomiväri on ihanan hehkuva, ehkä enemmän jopa kylmään taittava pronssisen sävy! Purkki on hämmentävän pieni, ja tuotetta on napattava poikkeuksetta pelkällä siveltimellä, sillä sormea ei tuonne upoteta ilveelläkään.

Absolution La Crème de Santé -kasvovoide (15ml, 41,80€/50ml) – Absolutionin tuotteet ovat jo tuttuja aiemmista bokseista, ja tämä suloinen tuubi ei ole pettymys sekään! Tuoksu on turhan pistävä omaan makuuni, mutta itse tuote todella kevyt, joten ajattelin pakata voiteen ehdottomasti mukaan kuukauden päästä koittavalle Kreikan matkalle. Kuumassa ilmastossa kevyet voiteet istuvat kasvoille paljon mukavammin!

Mádara Smart Antioxidants Anti-Fatigue -silmävoide (näyte) – Mádaran tuotteista tykkään edelleen ihan hulluna, ja tämä silmävoidekin lähtee varmasti reissukaveriksi mukaan.

Uoga Uoga Lip & Cheek Colour (14,90€) sävyssä 604 Tender – Uoga Uoga on merkkinä täysin uusi juttu, mutta erittäin tervetullut sellainen! Tämä hieman luumuun taittava sävy levittyy pehmeästi, vaikka en kovin itsevarma vielä voidemaisten tuotteiden parissa olekaan. Tuote sisältää argania-, jojoba- ja vadelmansiemenöljyjä, jotka ravitsevat sekä kosteuttavat ihoa. Tässäkin purnukka on yllättävän pieni ja korkeareunainen – en siis toistaiseksi ole keksinyt kovin järkevää keinoa, jolla tuotetta saisi helposti purkista iholle. Ideoita?

Acorelle Eau Fraiche -kevyttuoksu Absolu Tiaré (22,45€/30ml) – Tuoksu tuli miellyttävänä yllätyksenä, sillä en odottanut saavani tuoksua tästä boksista – varsinkaan täysikokoista sellaista! Erilaiset tuoksut bokseissa ovat muutenkin hiukan riskialtis valinta, sillä mielipiteitä ja mieltymyksiä on miljoona ja yksi, ja tuoksuissa erityisesti harvoin osuu oikeaan, ellei tunne toista hyvin. Tämä Acorellen raikas, äärimmäisen makea ja hedelmäinen tuoksu osui kuitenkin omalla kohdallani nappiin. Huurrettu lasipurkki tuntuu luksukselta, ja tuoksua on ollut ihana käyttää näinä kuumina kesäpäivinä sen keveyden vuoksi. Kevyttuoksun etuna onkin ehkä juuri se, ettei se säily iholla kovinkaan kauaa.

Alan kuulostaa jo ehkä rikkinäiseltä levysoittimelta, mutta Jolie box on joka kuukausi aina vaan ihana – ja vaikka Jolien kanssa tehdäänkin yhteistyötä, sanon tämän joka kerta ihan rehellisesti, suoraan sydämestäni. Tuotteet olivat kaikki mielenkiintoisia, ja tällä kertaa päästiin tutustumaan myös useampaan uuteen merkkiin, sekä ihastelemaan kauniita kesäsävyjä värikosmetiikan puolelta. Boksin arvo ylitti 50 euroa reippaasti, ja kokonaisuutena tuotteiden kirjo oli tässä kuussa ihanan raikas!