Hae
Rosa Camilla

Pettymyksistä, rakkaudesta ja tulevaisuudesta

Juhannuspäivän aamu. Kädessä kuppi kahvia lempparimukistani – Iittalan sininen Taika-muki. Kainalossa Max, joka päätti kaivautua sohvalle viereeni, kuikuilee hassusti pää alaspäin ja odottelee leukarapsutuksia. Lattialla vieressä Mökö, tähyilee suuntaani sinisillä silmillään, kuin jotain kaivaten. En tiedä miksi päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä nyt, tai päätyykö tämä koskaan teidän luettavaksenne, mutta olo on tällä hetkellä niin levollinen, että halusin hiukan avata tuntemuksiani tältä keväältä. Pitkästä aikaa on nimittäin aikaa ihan vain itselle, ja syville hengenvedoille – kesä on täällä, ja niin on myös auringonlaskut viinilasi kädessä, iltapäivät hyvän kirjan parissa ja metsälenkit hyttysten seurana.

Vuosi 2018 on ollut varsinaista hullunmyllyä. Tiesin jo tammikuussa astuvani polulle, joka saattaisi henkisesti imeä minut kuiviin, mutta aina aikaisemminkin vaikeuksista on selvitty kunnialla. Olisipa joku kertonut, että viimeisten opintopisteiden kanssa painiessa, kandidaatin tutkielmaa kirjaillessa ja uutta työtä opetellessa, päätyisimme silloisen poikaystäväni kanssa vielä eroamaankin, jolloin pakkaa tulivat sekoittamaan sydänsurut, ja muutto uuteen kotiin.

No, mitä mulle nyt kuuluu? Kiitos, ihan hyvää.

Kevät on ollut henkisesti rankin ikinä, mutta en voi myöskään sanoa katuvani mitään. Kandidaatin tutkielma on kunnialla viimeistelty ja taputeltu, ja arvosanaksi ohjaajani antoi vahvan nelosen, josta voi olla vain enemmän kuin tyytyväinen. Kaiken sen epätoivoisen naputtelun jälkeen tuntui hyvältä nähdä opintopisteet opintosuoritusotteessa, ja sulkea Word viimein luvan kanssa alapalkista roikkumasta. Mutta, ei hyvää ettei jotain huonoakin, sillä tietokantakurssin tentti meni odotettua pahemmin penkin alle, eikä opettajalta tullut armoa uusinnan suhteen – virallinen valmistuminen venyy siis tutkinnon osalta syksyyn.

Se, että kirjoitan tässä asiasta tyynesti, ei tarkoita todellakaan sitä, että olisin jotenkin sinut asian kanssa. Ensimmäinen reaktio oli suru, ja valtavat kyyneleet. Lukuvuodelta 2017-2018 olen kerännyt opintopisteitä ainakin 87 – en pysy enää laskuissa mukana. Koko urakan huipentuma piti olla kandidaatin tutkintopaperit, jotka jäivätkin nyt saamatta. Kaikkensa antaneena pettymys oli suuri, ja on edelleen, mutta asian hiljainen hyväksyminen ja leuan pystyyn nostaminen ovat olleet hyviä lääkkeitä. Ei auta itku, vaan on puskettava kohti uusia seikkailuja. Syksyllä opiskelut jatkuvat maisterikurssien parissa, ja siinä välissä ne tutkintopaperitkin kolahtavat joskus postiluukusta – isoin ylämäki on kuitenkin selvitty kunnialla!

Työn saralla kaikki ei enää ole niin uutta ja jännittävää, mutta nautin silti hommasta täysin rinnoin, ja olen lähtenyt laajentamaan osaamistani yhä enemmän teknisiin asioihin. Uusi työ on tuonut mukanaan niin paljon, henkisen kasvamisen saralla erityisesti, mutta myös jotain odottamatonta – nimittäin uuden rakkauden. Olisipa joku vielä vuosi sitten heittänyt ilmoille ajatuksen, että minä, Rosa, heittäytyisin työpaikkaromanssiin. Olisin saattanut nauraa vatsalihakset kipeinä, mutta niin vaan eron jälkeen sattui hassusti käymään, että viereisen kopin pellavapää sai pääni pyörälle. Uhkailuni sinkkuvuoden Tinder-matcheista jäivät kyllä nopeasti unholaan – hullua, mutta ihanaa sellaista.

Lisäksi toissapäivänä allekirjoittamani uusi vuokrasopimus takaa sen, ettei heinäkuussa tarvitse turhaa pysähtyä aloilleen. Lähtö nykyisestä asunnosta tuli harmillisena takaiskuna, vaikkakin ongelmat taloyhtiön pysäköinnissä olivat mukava kannuste uusiin mahdollisuuksiin – ja eilen nappaamani ensimmäinen parkkisakko (omalta kotikadulta) vielä lennokkaampi motivaattori. Uusi koti tulee onneksi olemaan yhtä ihana, vaikka parvekkeelta ei pääsekään tuijottelemaan enää ohiajavia veneitä, vaan pääasiassa autoja. Ikeaan on laitettu tilaus vetämään, muuttolaatikot on varattu ja pakettiautokin vuokrattu. En ole varma, olenko henkisesti täysin varustautunut tähän uudelleen pakkaamiseen ja purkamiseen, mutta toisessa päässä odottaa onneksi aurinkoinen parveke ja oma sauna – viimein!

Kevät 2018 on siis sisältänyt vastoinkäymisiä, huulten puremista, liian isoja kuppeja kahveja, pahvilaatikoita, viiniä, muuttopitsoja, itkua, onnistumisen hetkiä, syviä huokauksia, liikaa energiajuomia, kävelyä luonnossa, palavereita, halloumisalaattia, pöydän alla kierimistä, tietokoneella könöttämistä… ja niin paljon muuta. Kaikella on kuitenkin kultareunuksensa, ja jokaisella kokemuksella, negatiivisellakin sellaisella, on tarkoituksensa. Ja jos tästä tekstistä huokuu melankoliaa, se ei ole ainakaan tarkoituksellista – rönsyilevä kirjoitustyylini saattaa jättää tulkinnanvaraa kirjoittajan mielialasta. Oikeasti olen ihan järkyttävän onnellinen, sillä yllätyksien kautta ne pettymyksetkin ovat kääntyneet positiivisiksi, ja horisontissa odottaa yhä enemmän kivoja juttuja, niin töiden, opintojen, blogin kuin rakkaudenkin saralla. Mitä muuta voisi ihminen elämäänsä enää tarvita?

Keep your face always toward the sunshine, and shadows will fall behind you.

Ihanaa kesää tyypit <3

Punaista luomiväriä ja festarifiiliksissä

Kaupallinen yhteistyö: Suomipop festivaali

Jos joku muistaa vielä vuoden takaisen festari-inspiraatiosta synnytetyn glitter-hässäkän – onnittelut! Olet jaksanut seurailla juttujani jo kohtuullisen pitkään! Tänä kesänä ajatuksena oli luoda useampikin festarilook, niin perinteisesti glitterillä, kuin myös jotain uutta kokeillen, oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Olen jo pitkään hamstrannut hyllyihini paletteja hullummillakin väriskeemoilla, mutta työaamuina päätynyt aina tuputtamaan luomille ruskeaa tai ruskeanpunaista, joten kesä ja festarit ovat oivaa aikaa laittaa luovuus valloilleen! Vinkki numero 1: jos et halua sotkea naamaasi glitteriä, leikittele väreillä sen sijaan!

Tämä festarilook syntyi pääasiassa Jeffree Star Blood Sugar-paletin ympärille. Huulille on sipaistu vielä Jeffree Starin Velour Liquid Lipstickiä sävyssä Unicorn Blood, punaisia luomia tasapainottamaan. Kyselin Instagramissa apua värimaailman valitsemiseen, sillä painiskelin useamman uuden, ihanan luomivärin kesken – valinta oli lopulta violetin ja tulenpunaisen välillä, joista tulenpunainen sai ylivoimaisesti eniten ääniä! Blood Sugar-paletin sävy Prick olikin aivan loistava vaihtoehto tätä ajatellen, ja luomille päätyikin paletista pääasiassa sävyt Prick, Cherry Soda ja Fresh Meat, sekä luomivakoon hiukan Sugarcanea ja Cake Mixiä.

En ole tähän toteutukseen täysin tyytyväinen, ainakaan valkoisen alaosan puolesta, mutta toisaalta, kukapa olisi seppä syntyessään? Halusin puhtaasti vain istua pöydän ääreen, sivellin kädessä inspiroitumaan, ja ei tähänkään väkertämiseen kulunut kuin kolmisen tuntia – hups! Ensi kerralla on ehkä pakko kaivella taas glitterkätköjä…

En ole mikään festarihaukka, eikä kesän suunnitelmiin ole perinteisesti kuulunut festareilla kiertäminen. Tänä kesänä aion kuitenkin osallistua ensimmäistä kertaa Suomipop-festareille, jotka järjestetään nyt kymmenettä kertaa Jyväskylän Lutakonaukiolla! Näihin keskikesän juhliin on tulossa nostalgisiakin esiintyjiä, sillä lavalle nousevat esimerkiksi Pikku G, Tiktak, Nylon Beat ja myös oma, ehdoton suosikkini, Jenni Vartiainen. Festarit kestävät kolme päivää, 12-14.7., ja musiikista pääsee nauttimaan kaikkina päivinä jo 14-15 aikaan. Festareiden sijainnissa huikeaa on se, että Lutakonaukiolle pääsee helposti liikkumaan keskustasta, ja sataman sekä Ainolan asukkaat pääsevät varmasti nauttimaan musiikista omaltakin parvekkeelta. Lisäksi monet keskeiset hotellit sijaitsevat ihan kävelymatkan päässä – itsekin pääsen kotioveltani alle puolessa tunnissa festareiden sykkeeseen! Itse olen tosiaan ehdottomasti menossa kuuntelemaan Jenniä, mutta muita suosikkejani ohjelmatarjonnasta ovat esimerkiksi Tiktak, Sanni, Yö, Vesta ja Kaija Koo. Huikean musiikin lisäksi tietysti riittäisi jo pelkkä festaritunnelma – pääsen taas heittämään glitterit ja luomivärit poskipäille, ja tanssimaan yön hämärille tunneille asti!

Pikkulinnut ovat muuten laulaneet, että liput festareille hupenevat huimaa vauhtia, joten jos mielit vielä mukaan nauttimaan Jyväskylän kesästä, kannattaa liput napata ehdottomasti vielä, kun niitä on tarjolla!

Oletko itse tulossa fiilistelemään Suomipoppia?