Hae
Rosa Camilla

40 kysymystä kauneudesta

Olen tällä hetkellä Gdanskissa viettämässä hermolomaani, mutta halusin tietysti pitää blogin aktiivisena myös loman aikanakin, joten palataanpa viime postauksen myötä vähän kevyemmillä aiheilla! Ihana Reetta julkaisi vähän aikaa sitten tämän kysymyspatteriston blogissaan, ja tartuin haasteeseen innolla. Olen muutenkin miettinyt, että ihonhoidosta voisi olla kivaa kirjoitella tarkemminkin – omalla kohdallani se kun on ollut merkittävässä roolissa ihon kunnon merkittävässä paranemisessa. Mutta, pidemmittä puheitta, tässä vastaukseni neljäänkymmeneen, hassunhauskaan kauneusaiheiseen kysymykseen! Mukaan haastan kaikki kanssabloggaajani, jotka ovat kauneudesta ja ihonhoidosta kiinnostuneet.

 

Ihonhoito

 

1. Kuinka monta kertaa päivässä peset kasvosi? Kerran vähintäänkin, suihkun ja/tai meikkien poistamisen yhteydessä.

2. Mikä on ihotyyppisi? Rasvoittuva sekaiho

3. Mitä kasvoputsaria käytät tällä hetkellä? Vähän sekalaisesti mitä hyllyssä sattuu olemaan, ehdottomana lempparina tosin Lórealin Pure-Clay Detox & Clarify Cleanser, sitä mustaa tököttiä vihreässä purkissa josta on myös kasvonaamio-versiokin olemassa!

4. Kuoritko ihoasi? Joka kerta suihkussa, yleensä hyvin miedolla kuorinnalla ja kerran-pari viikossa sitten vähän ”kovemmalla” otteella

5. Mitä kuorintaa käytät? Lòrealin Pure-Clay Exfoliate & Refine Cleanser, samaa sarjaa kuin ylempänä mainittu cleanser.

6. Mitä kosteusvoidetta käytät? Ziajan Goat’s Milk Day Cream on tällä hetkellä käytössä ja ehdoton lemppari.

 

 

7. Onko sinulla pisamia? Ei taida olla, isot ihohuokoset ajanee sen asian (not).

8. Käytätkö silmänympärysvoidetta? Yleensä aamuisin ennen meikkaamista, luo kirkkautta silmien alle.

9. Onko ihosi herkkä saamaan näppylöitä? Riippuu mitä näppylöillä tarkoitetaan, sellaisia ihon ärsyyntymisestä johtuvia ihottumia tai muuta en saa koskaan. Finnejä taas sitten useammin, sekaihon omistajana olen kärsinyt pitkään hyvin helposti tukkeutuvista ihohuokosista, nyt iho on tosin paljon paremmassa kunnossa ja finnejä esiintyy enää hyvin harvoin!

10. Oletko koskaan käyttänyt Proactivia? Piti ihan googlata mikä tämä on, ei ole tosiaan ollut käytössä.

Meikkaaminen

 

11. Mitä meikkivoidetta käytät? No kaappihan on noita täynnä että… Ehdoton all-time suosikki on Maybelline Fit Me matte+poreless, josta sävy 105 istuu omille kasvoilleni täydellisesti. Mattapintainen lopputulos on myös kestävä rasvaisellakin iholla!

12. Entä peitevoidetta? No just nyt Colourpopin uutuutta, mutta arjessa lempparina edelleen Essencen Camouflage -peitevoide.

13. Tiedätkö ihosi pohjasävyn? Jep, neutraali/keltainen. Neutraalit istuvat yleensä parhaiten, mutta keltaisistakin meikkivoiteista on löytynyt hittejä.

14. Mitä mieltä olet tekoripsistä? Täyttä helvettiä. Nättejä kuin mitkä, mutta tuskainen liimalla läträäminen ja silmännurkkaa kutittava ripsinauha käyvät hermoille..

 

 

15. Tiesitkö, että sinun tulee vaihtaa ripsiväriä 3kk välein? Tiesin, usein nuo kuivahtavat siinä kolmen kuukauden kohdalla että tulee pakostakin vaihdettua.

16. Minkä merkin ripsiväriä käytät? Essence!

17. Sephora vai Mac? Sephora, jos monipuolisuutta mietitään. Mac on mielestäni muutenkin aika ylihinnoiteltu merkki… Just saying.

18. Mitä välineitä käytät meikkaamiseen? Siveltimiä, pinsettejä, kosteusliinoja, meikkisieniä, sormiani.

19. Käytätkö silmämeikin pohjustusainetta? En välttämättä joka päivä, mutta pohjustuksena käytän aina vähintäänkin  peitevoidetta ja puuteria.

20. Entä kasvoprimeria? Jep, joka päivä. Olen viimein löytänyt hyvän pohjan omalle ihotyypilleni, joka pitää meikkivoiteen tasaisena ja hehkuvana.

21. Mitkä on lemppari luomivärisävyjäsi? Vaaleanpunaiset, vaaleanruskeat. Ja sitten oikeastaan mikä vaan, joka kimaltaa ulkoavaruuteen asti, kelpaa.

22. Käytätkö kynä -vai nestemäistä rajausta? Kynänestemäistä. Piirrän rajaukseni siis nestemäisellä rajaustussilla.

23. Kuinka usein tökkäät itseäsi silmään rajauskynällä? En nykyisin enää ikinä!

24. Mitä mieltä olet irtoluomiväreistä? Joku paletti niillä pitäisi olla, en itse ainakaan jaksa kaivaa kaapista miljoonaa eri purnukkaa, kun ei niitä saa fiksusti edes säilöttyä.

25. Käytätkö mineraalimeikkejä? En. En ole edes kokeillut, kun en usko niiden sopivan omaan ihotyyppiini.

 

 

26. Mikä on lempparihuulipunasi? Colourpopin Revér sekä Jeffree Starin Mannequin, Hunty ja I’m Shook.

27. Entä huulikiilto? Huulikiiltoja käytän vähemmän, vaikea siis sanoa.

28. Mikä on lemppariposkipunasi? Essencen punat on olleet aina parhaita! Vaikea sanoa yhtä suosikkia, H&M:n Brown Sugar on nyt ollut jatkuvassa käytössä.

29. Ostatko kosmetiikkaa eBaysta? En, olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi feikkikosmetiikan vaaroista. Joskus olen tilannut Sleekin tuotteita luotettavalta ostajalta.

30. Pidätkö markettimeikeistä? Todellakin! Markettikosmetiikan laatu on parantunut ihan järjettömästi viime vuosien aikana. En hirveästi osta kalliimpaa kosmetiikkaa, ja NYXinkin luen tavallaan markettikosmetiikaksi, vaikka sitä vain Sokoksilta pääasiassa saa.

31. Käytkö meikkien outlet-myymälöissä? Joskus joo.

32. Oletko koskaan ajatellut käydä meikkauskoulua? Kyllä, kosmetologin hommat olivat haaveena pitkään. Nyt olen kuitenkin todennut nauttivani tästä enemmän päätyön ohella toteutettavana harrastuksena!

33. Mitä meikkirikosta inhoat? Kaikki, mitä teiniaikoihin oli kovassa huudossa: Maybellinen Dream Matte Mousse -meikkivoide väärässä sävyssä, lokinpaskat silmien sisänurkissa, kajaalia vähän siellä sun täällä, meikkivoidehuulet ja vielä mitä.

 


34. Pidätkö värikkäistä vai neutraaleista sävyistä meikeissä? Vähän niin ja näin, jonakin päivänä toista ja toisena toista!

35. Kenellä julkkisella on aina upea meikki? Tati Westbrook, jos häntä julkkikseksi voidaan lukea.

36. Jos lähtisit kotoa ja saisit käyttää vain yhtä meikkituotetta, mikä se olisi? Lähden aika useinkin kotoa ilman meikkiä, mutta jos pitäisi vain yhtä tuotetta käyttää ennen ovesta ulos astumista, olisi se varmaankin jokin kulmatuote.

37. Voitko lähteä kotoa ilman meikkiä? Kuten äsken todettu, todellakin, ja kauppaan kävelen useimmiten aika räjähtäneen näköisenä.

38. Näytätkö mielestäsi hyvältä myös ilman meikkiä? No jaa. Kyllä ja en. Tykkään kasvonpiirteistäni, ja ihokin on nykyään aika selkeä ja sileä, mutta silmät katoavat leveisiin kasvoihin, eikä kulmiakaan oikein erota ilman pientä vahvistusta. En tiedä, vaikea vastata, ainakaan lyhyesti. Tottakai olen sinut omien piirteideni kanssa, mutta rehellisesti sanottuna, koen näyttäväni enemmän itseltäni sen pakkelikerroksen kanssa. Kuulostaako yhtään järkevältä?

39. Mikä mielestäsi PARAS meikkimerkki? No huhhuh, paha kysymys. Jos mietin tuotteita laadun ja brändäämisen puolesta kokonaisuutena, sanoisin Jeffree Star Cosmetics. Jos mietin arkikäyttäjää tuotteiden saatavuuden, hinnan ja laadun puolesta, sanoisin NYX.

40. Mitä mieltä olet meikeistä, meikkaamisesta? Olen tästä kirjoittanut ihan oman tekstinkin, mutta tiivistettynä vielä: you do you ja glitterit vaan nassulle!

Mitä itse vastaisit kysymykseen numero 38?

#girlboss

Mä oon aina halunnut hirveästi olla kaikkea. Huippuratsastaja. Eläinlääkäri. Ylioppilas (jooh). Rikas. Opettaja. Rekkakuski. En edes koskaan ajatellut, että voisin siltikään saavuttaa mitään. Minä, pieni hiirulainen. Se outo, joka istui mieluummin yksin kotona tietokoneella, kuin lähti ystävien kanssa ulos. Se outo, joka nautti pitkän matematiikan tunneista. Se outo, joka puhui vähän hassusti ja halusi osoittaa taitonsa silti itsepintaisesti viittaamalla. Enemmän sitä suosiota peruskoulussa nimittäin mitattiin aina suhteiden määrällä, kuin historian tai englannin numerolla…. Ja ei, mä en todellakaan mahtunut mihinkään yhteisön asettamiin raameihin. En ollut yhtään cool.

Hassua vaan, että kasvaessani ja varttuessani olen huomannut kehittyväni ihan oudoksi ihmiseksi. Ai minä vai? On tuntunut vaikealta myöntää, että on itseasiassa menestynyt aika hyvin, kun on koko elämänsä pääasiassa keskittynyt vertaamaan itseään muihin. Tuolla on kivemmat vaatteet, tuolla on siisteimmät ystävät, taas tuo tekee kaikkea siistiä ja miksei mun asunto näytä tuolta? Aina joku muu on menestyneempi, parempi ja ihailtavampi, mutta oon nyt alkanut heräämään ajatukselle, että ehkä itsekin on tullut saavutettua asioita, joista voi olla ylpeä ja toisen mielestä ihailtava. Jopa sellasella nenäkkäällä, liian itsevarmalla tavalla.

 

 

Menestyksen myöntäminen tuntuu omahyväiseltä. Minä sitä, minä tätä. Saako omista saavutuksistaan olla ylpeä? Tavoitteet on kuitenkin tehty saavutettaviksi. Haaveet on tehty toteutettaviksi. Unelmat on tehty elettäviksi. On aina ihanaa, kun isoäiti soittaa kertoakseen, miten ylpeä on koulumenestyksestäni, tai vaikka siitä työpaikasta. Toisaalta, olen alkanut paljon miettimään sitä, mistä oma onnellisuus kumpuaa. Elänkö onnellisena muiden kannustuksen voimasta, vai omien onnistumisteni ja niistä syntyvän puhtaan ilon kautta? En usko löytäväni onnea sieltä, ”missä muut ovat”. Eli tarkoitan siis, että en usko siihen, että tarvitsen muiden sanoja kokeakseni itseni menestyneeksi – voin kokea syvää tyydytystä ja onnea ihan itsekin, omia tavoitteitani kohti pyrkiessäni. Mutta, kukapa ei kannustusta kaipaisi?

Konkreettisten, mahdollisesti saavutettavien tavoitteiden asettaminen antaa haasteen. Haasteen voittaminen antaa mielihyvää. Mielihyvästä kumpuaa iloa, onnea, tyytyväisyyttä. Tavallaan, liian moni olettaa, että polku annetaan heille muiden toimesta. Mutta mitä jos hyväksyisimme, että se polku on meidän kaikkien itse rakennettavissa? Omalla itsepintaisella työllä, pettymyksillä, onnistumisilla, haaveilla, unelmilla, teoilla, luodaan sitä tulevaisuutta, jossa kaikki on mahdollista. Jopa ne hulluimmat haaveet! Koska olen alkanut pikkuhiljaa uskomaan siihen todellisuuteen, että kaikki on ihan oikeasti mahdollista. Niin kauan, kun uskoo itseensä, uskoo kykyihinsä, luottaa taitoihinsa, asettaa tavoitteen, tähtää tavoitteeseen ja tekee kaikkensa, ei voi epäonnistua. Ja toisaalta, epäonnistuminen taas on inhimillistä.

And you ask, ”What if I fall?”

Oh but my darling, what if you fly? 

 

Olen kuitenkin jo tässä vaiheessa elämääni saavuttanut enemmän, kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa, ja tottakai iso kiitos siitä kuuluu mahtavalle tukijoukolleni, joka on jaksanut tsempata ja uskoa vaikeinakin hetkinä. Mutta tuntuu myös hienolta todeta, että ilman minua en olisi tässä. Ilman itsepintaista, itsenäistä työskentelyäni kohti päämäärääni, en olisi tässä. Noin kahden viikon kuluttua aloitan uudessa työssä, joka on omassa elämässäni suuri harppaus eteenpäin – ja erityisesti suuri harppaus urapolullani. Tämän kunniaksi otan ja lähden huomenna, sunnuntaina, viettämään pientä hermolomaa rapakon toiselle puolelle, ja nollaamaan aivoni ennen todellista loppusuoran rutistusta – kandidaatin tutkielman, viimeisten kurssien ja kokopäivätyön yhdistämistä – joka hellittänee vasta toukokuussa. Olen kuitenkin aina nauttinut haasteista, ja kuten sanottu, korkealle tähtääminen vaatii todellista työtä. Hassua kyllä, tuleva työrupeama ei pelota tässä vaiheessa yhtään. Ehkä sitä on tavallaan alkanut luottamaan itseensä ja omiin taitoihinsa, ja siihen, että kyllä kaikesta aina eteenpäin selvitään, yksin tai muiden tuella.

Haluaisin loppuun vielä muistuttaa, että muiden menestystä on turha kadehtia – keskitä energiasi mieluummin sen oman polun rakentamiseen, koska siellä se sinun menestyksesi odottaa. Pidä aina mielessäsi päätepiste – mitä haluat joskus olla, mitä haluat joskus saavuttaa. Itse haluan tällä hetkellä olla oman elämäni, ja ehkä vaikka jonkun toisenkin, ikioma girlboss – näin yhtään vaatimattomasti todetakseni.