Hae
Rosa Camilla

Mikä tietojärjestelmätiede?

Oon aika paljon vuodattanut tänne blogin puolelle asiaa opinnoistani, ja varsinkin siitä, kun en tiennyt vaihtaisinko pääainettani vai en. En ole kuitenkaan missään vaiheessa oikeastaan suoranaisesti selventänyt, mitä ihmettä mä edes opiskelen! Tietojärjestelmätiede käsitteenä soittaa harvalle mitään kelloja, enkä oikein itsekään tiennyt opintojani aloittaessani, mitä yliopisto toisi tullessaan.

Juttuhan lähti siis siitä, kun 2014 valmistuin ylioppilaaksi Mäntsälän lukiosta, ja hain heti ensimmäisenä keväänä Helsingin ja Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä, sekä yhteisöviestintää. Kumpikaan ei tärpännyt, yhteisöviestinnän pääsykoe varsinkin oli täysi farssi, ja jäin sitten senhetkiseen työhön kiltisti kerryttämään tilin saldoa ja pohtimaan tulevaisuutta. Ystäväni kertoi sitten jossain vaiheessa hakeneensa Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan tietojärjestelmätieteitä, ja eräänä työpäivänä huomasin surffailevani Jyväskylän yliopiston sivuilla vähän kauemmin.

No, ala kiinnosti ja avopuolisolla oli jo koulupaikka Jyväskylästä, joten totesin että what the heck, ja laitoin hakulomakkeen menemään syksyn haussa. Kävin pääsykokeissa, ja eräänä harmaana marraskuisena päivänä tarkistelin Opintopolusta tuloksia. Hyväksytty. Mitä ihmettä. Ja niin Jyväskylästä tuli sitten mun kotikaupunki.

 

 

Mikä tai mitä se tietojärjestelmätiede nyt oikein sitten on? Mielestäni Opintopolun kuvaus tietojärjestelmätieteestä oppiaineena kiteyttää ajatukseni paljon siistimmin, mitä itse saisin koskaan paperille aikaiseksi: Tietojärjestelmätieteessä ollaan kiinnostuneita informaatioteknologian hyödyntämisestä yksilöiden ja organisaatioiden toiminnassa. Tietojärjestelmätieteilijä on moniosaaja, joka ymmärtää teknologisia ilmiöitä teknisestä, liiketoiminnallisesta ja inhimillisestä näkökulmasta sekä osaa suunnitella ja osaa kehittää palveluita ja järjestelmiä organisaatioiden toiminnan parantamiseksi ja kuluttajatarpeiden tyydyttämiseksi. — Tietojärjestelmätieteen opetus ja tutkimus keskittyvät esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämiseen, ihmisen ja tietokoneen väliseen vuorovaikutukseen, teknologian käyttöön ja omaksumiseen arjessa, palveluliiketoimintaan, kyberturvallisuuteen, ohjelmistoliiketoimintaan sekä tietohallintoon.

 

 

Käytännössä siis meillä opiskellaan pääaineopintoina IT-aiheisia kursseja ohjelmoinnista tietohallintoon ja tietojärjestelmien kehittämiseen, pakollisena sivuaineena liiketoimintaosaamista tai taloustiedettä kauppakorkeakoulusta, kieliopinnoissa jonkun verran äidinkieltä, englantia ja ruotsia, ja siihen päälle vapaavalintaisia opintoja jää sitten vielä aika paljon. Itselläni on tällä hetkellä sivuaineena henkilöstöjohtaminen, ja opinnoissani olen painottanut sosiaalisen median ja viestinnän aihealueita. Lopuksi meille ojennetaan kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin tittelit, tietysti sillä olettamuksella, että sinne asti rämmitään.

Noin niinkuin tulevaisuutta ja työllistymistä ajatellen, en voisi kuvitella parempaa pääainetta, mitä lähteä opiskelemaan. Työvoiman tarve ja osaavat tekijät eivät tällä hetkellä kohtaa toisiaan meidän alalla, ja juteltiinkin kesällä yhden ammattilaisen kanssa, kuinka opintotarjonta ei ihan kohtaa sen tarpeen kanssa, mitä yrityksillä olisi. Sen näkee nyt myös meidän uudessa opintosuunnitelmassa, jossa on selkeästi painotettu sitä ohjelmointia ja web-osaamista. Tulevaisuudessa, IT-osaajien tarve tulee yhä vain kasvamaan, kun teknologiayhteiskunta tästä vielä kehittyy. Ne perinteiset ammatit saattavat jossain vaiheessa olla hyvinkin sukupuutossa, kun teknologia alkaa korvaamaan perustehtäviä, ja silloin saatetaan tarvita sitä kodin järjestelmäsuunnittelijaa, tai palvelurobottiohjaajaa. Kumpikin näistä ammattinimikkeistä on itseasiassa jatkuvasti lähempänä ja lähempänä todellisuutta, kuin ehkä aiemmin on osattu kuvitella.

 

 

Meillä on tosi paljon opiskelijoita, jotka sen IT:n sijasta painottavat opinnoissaan enemmän sitä kauppatieteellistä puolta, vaikka mahdollisuuksia meillä olisi mihin – moni valitsee esimerkiksi pakollisen sivuaineen lisäksi markkinoinnin sivuainekokonaisuuden, koska tuleehan meistä kuitenkin ekonomeja. Ja mikäpä parempi, kuin ekonomi, joka ymmärtää kaiken lisäksi tietokoneiden päälle? Itsellänikin on henkilöstöjohtamisen opintoja mukana, koska aihealueena se kiinnostaa tällä hetkellä eniten – olen kuitenkin ollut aina se nörttien nörtti, joka rakenteli webbisivuja koulupäivien jälkeen, että sinänsä mielenkiintoa sinne IT-alan puolellekin löytyy. Haluankin pitää kaikki ovet avoinna, ja kokeilemalla löytää ne jutut, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni. Esimerkiksi se meidän yksi ainoa, pakollinen ohjelmoinnin kurssi oli oikeesti tosi hauska ja mielenkiintoinen, vaikka moni kiroaakin sen helvettiin ja siitä eteenpäin.

Tästäkin tekstistä olisi saanut kilometripostauksen, ja paljon asiaa jätinkin mainitsematta, kun  halusin tiivistää ehkä lähinnä niitä kysymyksiä tähän, joita mietin opintoja aloittaessani – itse kun olisin kaivannut vielä jonkun henkilökohtaisia kokemuksia mietintöjeni tueksi. Mainittakoon nyt tähän loppuun vielä, että Jyväskylän yliopisto on ihan mahtava paikka opiskella. En voisi kuvitellakaan itseäni enää Helsinkiin, nyt kun tänne on juurtunut.

Nyt saa sitten luvan kanssa kysyä, jos pääaine tai yliopisto muuten vaan kiinnostaa! 

Rosa

 

 

The Ordinary, ihan tavallista kosmetiikkaa?

Viikko on hyvä aloittaa taas kerran kosmetiikalla – ja jostain syystä näitä kosmetiikka-aiheisia tekstejä onkin nyt rivissä ihan muutama. Tällä kertaa kurkataan vähän ihonhoitoakin, sillä tilailin muutama viikko sitten testaukseen The Ordinaryn -kosmetiikkaa. Never heard, you may say. Tätä brändiä ei ole Suomessa paljoa kuultu eikä nähty, ja suurin hehkutus tuleekin rapakon takaa, Englannista ja Yhdysvalloista.

The Ordinary tarjoaa ihonhoitoa ja värikosmetiikkaa sellaisella hinnalla, että tavallinenkaan työssäkäyvä ei riko lompakkoaan, saati sitten hernekeitolla kituuttava opiskelija. Sivuillaan he kertovat pyrkivänsä rehellisyyteen, oikeellisuuteen ja yksinkertaisuuteen, ja haluavat tarjota tehokkaita, ihmisille tuttuja tuotteita – järkevään hintaan. Itse tykästyin todella paljon heidän arvoihinsa ja ajatuksiinsa tuotteiden takana: ”Commonplace technologies are referred to as groundbreaking and insensible pricing strategies confuse the audience, disguising commodity technologies as advanced.”

Muutama haluamani tuote oli ostohetkellä loppuunmyyty, mutta keräsin silti ostoskoriini 36 euron edestä tuotteita: yhden kosteuttavan seerumin, öljyn, kaksi meikkivoidetta ja pohjustusvoiteen. Mielestäni ihan mieletön hinta tuotteiden määrään (ja laatuun) nähden.

 

 

Hyaluronic Acid 2% + Vitamin B5 (30ml, 6,80€) on niinsanotusti ultrakosteuttava seerumi, jonka sisältämä hyaluronihappo pystyy sitomaan itseensä nestettä jopa tuhatkertaisesti. Yhtälöön on lisätty vielä B5-vitamiinia, joka myöskin toimii kosteuttajana. Pakkauksen ohjeen mukaisesti tätä levitetään kasvoille aamuin illoin ennen kosteusvoiteen levittämistä. Imeytyy nopeasti, eikä sisällä hajusteita – tuoksuu omasta mielestäni ihan hajusteettomalle käsivoiteelle.

100% Organic Cold-Pressed Rose Hip Seed Oil (30ml, 9,80€) on nimensä mukaisesti ruusunmarjojen siemenistä valmistettua öljyä, joka sisältää paljon antioksidantteja ja rasvahappoja – ja on kuulemma erityisen hyvä arpien ja tummien läiskien häivyttämiseen. Pakkaus neuvoo levittämään tätä iholle kerran päivässä, mieluusti vesipitoisten tuotteiden jälkeen. Tuotteessa on siemenöljyn luontainen tuoksu, joka on mielestäni hyvin mieto – öljy imeytyy suhteellisen hitaasti ihoon, mutta tuoksua ei edes huomaa. Tuotesivuilla myös kerrotaan, että hajuton ruusunmarjaöljy on aina jatkojalostettua, ja täten myös tuotteen hoitavat ominaisuudet huonompia – siksi heidän öljyssään onkin aina tuoksu mukana. Mielenkiintoista!

 

 

Coverage Foundation (30ml, 6,90€) on The Ordinaryn tarjoamista värituotteista se peittävempi  meikkivoide (itselläni sävy 1.1N). Tuote lupaa kevyttä mutta peittävää lopputulosta, ja ihon pitäisi jäädä semi-mattaiseksi. Tässä putelissa on myös tarjolla aurinkosuojakerroin SPF 15, joka on tuotesivujen mukaan saavutettu pelkästään titaanioksidin peittävillä ominaisuuksilla.

Serum Foundation (30ml, 6,70€) on sitten taas kahdesta meikkivoiteesta se luonnollisemman lopputuloksen tarjoava tuote (itselläni sävy 1.2N). Tällekin tuotteelle luvataan peittävyyttä ja helppoa levittyvyyttä, sekä aurinkosuojakerrointa SPF 15. Ajattelin tämän seerumiversion olevan kiva kesätuote, miksi sävynkin otin asteen tummempana.

High-Adherence Silicone Primer (30ml, 4,90€) on toinen kahdesta tarjolla olevasta meikinpohjustusvoiteesta, ja tämän pitäisi erityisesti sopia meille rasvaisesta ihosta kärsiville. Tuote lupaa tehdä ihosta mattapintaisen sekä häivyttää ihohuokosia, mutta samalla kuitenkin kosteuttaa ihoa meikin alla.

 

 

Tuotteita nyt viikonpäivät testailtuani olen toistaiseksi ainakin nauttinut niistä kaikista. Meikinpohjustusvoide levittyy hyvin ja tasoittaa ihon pintaa,  eikä tunnu liian silikoniselta sormilla. Meikkivoiteista peittävämpi on aika lailla täydellinen omalle iholleni – ohut koostumus, levittyy todella helposti ja peittävyys on erinomainen. Seerumiversiota en ole vielä testaillut, kun tilasin sen niinsanotusti kesävärissä, mutta noita ihonhoitotuotteita olen käyttänyt kumpaakin nyt päivittäin. Niiden tehon tietysti näkee sitten aikanaan, mutta toistaiseksi ainakin iho tuntuu kimmoisalta, tasaiselta ja kosteutetulta, ja yllätyksekseni en kehittänyt yhtä ainutta hormonifinniä tämän viikon aikana – mikä on siis itselläni se jokakuukautinen vitsaus. En tiedä oliko näiden tuotteiden käytöllä merkitystä, mutta varovasti voin todeta huomanneeni jo jotain vaikutusta!

 

 

Aion lähempänä joulua tehdä todennäköisesti uuden tilauksen, sillä haluaisin testata vielä muutamia tuotteita.  Muunmuassa tämän retinoidia sisältävä seerumin pitäisi olla aika jytyä ihon vanhenemista vastaan (ja näytti olevan nyt taas saatavillakin), samoin kuin tämän C-vitamiinia sisältävän seerumin. Sen lisäksi rasvaisen sekaihon omaavana kiinnostaisi myös testailla tätä salisyylihappoa, jonka kehutaan kuorivan ihoa hellävaraisesti ja poistavan epäpuhtauksia.

All in all, suosittelen merkkiä ehdottomasti kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneet ihonsa hyvinvoinnista, ja haluavat käyttää tuotteita, joiden sisältö ei jää epäselväksi. Suorasukaiset nimet ja simppelit ainesosat tarjoavat käyttäjilleen helpon käytön lisäksi ymmärrystä erilaisista vaikuttavista ainesosista, ja miten niitä tulisi käyttää suhteessa muihin ihonhoitorutiineihin. Itse en ole aiemmin niinkään välittänyt muusta ihonhoidossani, kuin kasvomeikkien puhdistuksesta ja naamarasvan levittämisestä, mutta merkin tuotteiden myötä kiinnostus oman ihon hyvinvoinnin ylläpitoon on kasvanut räjähdysmäisesti.

Tulipas pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte kahlata tämän läpi!
Mitä mieltä olette The Ordinaryn visiosta, pitäisikö muidenkin merkkien harjoittaa samantapaista läpinäkyvyyttä tuotteistuksessaan? 

Rosa