Hae
Rosa Camilla

Opiskelija-asuntola ja kulttuurishokkeja

Heippa ja terkut täältä Tanskan puolelta!

Saavuin perjantaina Aarhusiin joskus iltapäivän puolella, pitkän ja kivisen matkanteon jälkeen. Jaoinkin jo fiiliksiä Instagram storyssani illemmalla (siellä muutenkin kokoajan materiaalia, kannattaa seurata), mutta tosiaan, ei ehkä ollut helpoin päivä hetkeen.

Tässä olen pari päivää totutellut uuteen ”kotikatuun” ja metsästänyt muunmuassa lähikauppoja. Väsymys painaa vielä suuresti, sillä en pariin viime yöhön ole juuri saanut kunnolla nukuttua – lieneekö syynä rakkaiden kanssaeläjieni mekastaminen yöt läpeensä tai epämukava sänky, väliäkö tuolla. Toistaiseksi kaikki on hyvin, ja odottelen mielenkiinnolla huomenna alkavaa kurssia!

(Psst, tuossa alla näkyy Jyväskylä yläilmoista!! Oli ihan supersiistiä lentää kotikentältä Helsinkiin!)

 

 

Mulla on täällä onneks ihan mukava huone – ensivaikutelma oli aika masentava, kun huone tuoksahti hiukan homeiselle, ja kuluneet huonekalut lisäsivät vain karua fiilistä. Yliopisto tarjosi meille kaikille uudet Ikea-peitot, tyynyt ja lakanat, ja ne kun sain sängylle levitettyä, oli olo heti kotoisampi. Oma vessa on myös todella iso peukku ylös, mä en ole nimittäin mikään vessanjakaja, keittiön jakaminenkin on siinä ja siinä. Yllätyksenä ei tullut se, että jokainen nurkka notkuu tyhjiä tölkkejä ja viinipulloja. Opiskelijaelämää, right?

Kulttuurishokkeja tässä on koettu jo muutama jos toinenkin. Itselläni oli ajatus Tanskasta hyvin Ruotsin ja Suomen kaltaisena ”holhousyhteiskuntana” – tiukat lait ja ikärajat. No, nopeasti selvisi, että täällä esimerkiksi viinat ja kaljat löytyvät maitojen kanssa samasta kaupasta. Ikärajakin on van 16 vuotta. Sitten bongasin tuosta lähimmästä kauppakeskuksesta kaupan, joka oli pyhitetty pelkälle sähkötupakan myynnille. Kaupan nimi oli ”smoke it”. Härregyyd.

Ja siis täällähän on nopeusrajoituksetkin merkitty 70, 90 ja 110km/h. Ainakin mitä nyt olen tässä parissa päivässä tienvarsilta bongaillut.

 

 

Isoin shokki oli ehkä tämä asuntola, jossa asustelen sen kolme viikkoa. Rupesin just miettimään, että meillä ei Suomessa taida olla vastaavanlaisia asuntoja ollenkaan, vaan soluja löytyy ehkä maksimissaan 4 henkilölle. Vai olenko väärässä? Keittiön ja käytävän jakaminen 15 henkilön kanssa on kyllä todella mielenkiintoista, ja ehkä näin suht ”syrjäänvetäytyvälle” suomalaiselle aikamoinen rasitekin. Toki tänne on tultu opiskelemaan ja kokemuksia keräämään, mutta itse kaipaan paljon sitä omaa rauhaa ja omaa tilaa.

Nyt pitää varmaan lähteä suunnistamaan Lidlille, yllätyksenä nimittäin tuli se, että täälläpä ei tunneta gluteenittomia tuotteita juur ollenkaan. Matkustaminen itsessään on jo herkkävatsaisen painajainen, joten toivon, ettei Lidli petä mua gluteenittoman leivän suhteen.

Tsemppiä uuteen viikkoon!

Rosa

 

 

 

Överipakkaajan päiväkirjat

Hei vaan ja tervetuloa tämän neidin pakkauskriisin keskelle!

Olen siis ylihuomenna astumassa koneeseen, jolla sujahdan tuosta Itämeren yli Tanskaan kolmeksi viikoksi opiskelemaan paikalliseen yliopistoon. Mitä tulee matkalaukun pakkaamiseen, mä olen aina ollut se, jolla on laukku valmiina tyyliin kaksi viikkoa ennen lähtöä – olen myös aina se, kuka raahaa mukanaan kokonaista apteekkia ja muuta tarpeellista. Jos joltakulta unohtuu sukkahousut, niin hey, I got you. Tällä kertaa mua on selkeästi ahdistanut tämä laukun täyttäminen, koska nuo laukut on tuijotelleet mua tuolta olkkarin nurkasta jo viikon päivät syyttävästi, enkä ole malttanut tehdä asialle mitään ennen eilistä.

 Tanskahan on hyvin Suomen kaltainen maa, mikä on tietysti pakkaamisnäkökulmasta katastrofi, koska sää on siellä yhtä epävakaa kuin täällä kotikotona – asiaa ei helpota myöskään se, että asukriiseilijänä haluan vaatevaihtoehtoja jokaiselle eri tunnetilalle. Koska majoitun opiskelijasolussa, joudun pakkaamaan mukaani myös niinkin tärkeitä asioita kuin a) kahvinkeittimen b) erinäisiä pyyhkeitä c) kaikki mahdolliset saippuat/pesuaineet d) internetkaapelia ja mitä muuta. Jaetussa keittiössä pitäisi olla tarvittava ruuanlaittoon, mutta kuulin jo kauhutarinoita siitä, ettei kaikissa asuntoloissa ole edes mikroa. Salaattilinjalla mennään siis.

 

 

Mä olen tosiaan se överipakkaaja. Poikkeuksetta otan mukaani ylenpalttisen määrän tavaraa, koska kuten aiemmin mainittu, mielialat vaihtuvat tasatunneittain – tuulella, sateen mahdollisuudella ja viikonpäivällä on merkitystä, kun yritän aamulla keksiä päällepantavaa. Överipakkausta tapahtuu vaatteiden lisäksi myös kosmetiikan suhteen – kun se kokoelma on jo valmiiksi aika laaja, on valinnanvaraakin liikaa. Haluat siis reissuun varustautua kymmenellä eri luomiväripaletilla, koska mitä jos mieli tekee maanantaina sinistä luomiväriä, ja tiistaina ruskeaa?

Yllä näkyvät siistissä rivissä kasvo- ja hiustuotteet, jotka otan tällä kertaa mukaan. Olen piilottanut noita Betteboxeissa tulleita näytekokoisia tuotteita juuri tätä tarkoitusta varten, koska ne vievät vähemmän tilaa ja ovat juuri sen kokoisia, että takaisin tuskin tarvitsee tuoda yhtäkään. Myös shampoon ja hoitoaineen olen ostanut Lidlistä sillä ajatuksella, että en paluumatkalla niitä pakkaa mukaani.

Ison laukun kanssa otan mukaani käsimatkatavaralaukun, jossa raahaan ainakin menomatkalla kaiken elektroniikkatavaran ja lääkkeitä sun muuta, mitä nyt saattaisin kaivata, jos iso laukku jäisi matkan varrelle. Kolmen viikon rantalomalla pärjäisin hammasharjalla ja bikineillä, mutta koska tässä ollaan menossa opiskelemaan, täytyy mukana raahata läppäri, tabletti, kaikki kaapelit ja tietty kameraa sun muuta. Huoh. Paluumatkalla tuo pienempi laukku on todennäköisesti pelastus, kun painorajat tulevat ison laukun kohdalla paukkumaan – jos ja kun niitä ostoksia tulee siis tehtyä.

 

 

Jos multa jotain pakkausvinkkejä haluaa, niin voisin sanoa ainakin sen, että osta niitä pakkauspussukoita. Ihan oikeesti. Mä luulin aina, että ne on vaan ”snobien” juttu, koska ei normaali ihminen tarvitse matkalaukun lisäksi mitään muuta, mihin pakata tavaroita. Yllättäen matkalaukun käyttö helpottuikin suuresti, kun sukat ja pikkuhousut eivät enää lentele pitkin poikin, vaan kaikki on siististi omissa pussukoissaan – mikä korostuu yhä enemmän tämän kyseisen kuvassa näkyvän matkalaukkuni kanssa, jossa ei ole minkäänlaista väliseinää tai verkkoa puolin eikä toisin, eli tavaroita putoilee ja lentelee kun avaat tai suljet laukkua. Jes.

Muistin muuten ottaa mukaani jopa pyykinpesuainetta! Tajusin nimittäin, että eihän mulla ole tarpeeksi alusvaatteita kolmelle viikolle. Mieleeni juolahti myös sellainen ajatus, että kylpypyyhkeen lisäksi tarvitsen varmaan myös käsipyyhkeenkin vessaan, jos mielin käsiäni pestä. Hmm. Mitähän muuta on jäänyt listaamatta?

Tässä postauksessahan ei muuten sitten ollut päätä eikä häntää, mutta ehkä joku saa jotain inspiraatiota mun harvinaisen siististi järjestellystä matkalaukusta. Ehkä.

Alkaa lähtö jo vähän jänskättää, kaikkea hauskaa luvassa. Stay tuned, blogin puolelle on tulossa paaaaljon juttua!

Rosa