Hae
Rosa Camilla

Kuvankäsittely, how I do it?

Hei vaan ja ihanaa aamua/iltaa/iltapäivää!

Visby-postauksen kuvien myötä halusin tänään tulla kirjoittelemaan hiukan kuvanmuokkauksesta, joka on itselleni todella tärkeä elementti valokuvauksessa, kuten myös blogin kirjoittamisessa – itse koen kuvien olevan keskiössä, jonka ympärille rakennan sitten tarinan, eli tekstin. Tavallaan haen kuvien kautta myös jatkumoa, eli tähtään siihen, että sävyt ja kirkkaudet pysyisivät yhden tekstin sisällä samankaltaisina.

Miksi niitä kuvia pitäisi muokata? Kuvanmuokkaus ei ole todellakaan pelkästään sitä selluliitin siloittelua, tai perberin suurennosta, vaan kuvan väreillä, valoisuudella leikkimistä. Ennen kuin yksikään kuva päätyy blogiini, käy se läpi ainakin seuraavat vaiheet kuvankäsittelyohjelmassa: kontrasti, kirkkaus, sävykylläisyys. Siinä ne pienet säädöt, joilla saa jo suurta eroa aikaan originaalin ja muokatun välillä. Faktahan on nimittäin se, että linssin läpi ei maailma tallennu niin kirkkaana ja värikkäänä, kuin miten sen omalla silmällä näemme, mistä syystä originaalit kuvat ovat yleensä, noh, vähän tylsiä.

Olen alle valinnut muutamia kuvapareja, joissa kuvankäsittelyn tarve on korostunut. Olen itse ihminen, joka rakastaa voimakkaita värejä ja värikylläisyyttä, enkä hirveästi välitä esimerkiksi Instagramissa tällä hetkellä  vallitsevasta ”valkoisesta” teemasta, joka tarkoittaa siis sitä, että vaalennetaan kuvaa todella paljon, ja heitetään sävyt kylmän kermaisiksi. Mutta, jokaisella tosiaan omat mieltymyksensä, ja sehän se hienous kuvanmuokkauksessa onkin – voit valita, mihin suuntaan haluat kuvasi tunnelmaa viedä. Ja versioitakin voit tehdä satoja erilaisia!

 

Arizonan rajalla. Huomaatteko, miten paljon enemmän muokattu versio korostaa hiekkaista maisemaa ja sen värisävyjä? Alkuperäinen kuva on otettu auton tuulilasin läpi, mikä laimensi värejä entisestään, ja hiukan rajummalla muokkauksella halusin herättää kuvan oikeasti eloon. Myös asfaltin väri on mielestäni hauska muokatussa versiossa – fiilis on paljon kuluneempi ja osittain auringon paahtama, mikä tuo vielä enemmän sitä aavikon tunnelmaa.

 

Makeup of the day. Tässä kuvaparissa en ole paljoa muokkausta tehnyt – kirkastanut kasvoja, lisännyt kontrastia ja värikylläisyyttä. Muistaakseni hiukan säätänyt värien balanssia. Kontrastin lisääminen tuo jo ihan eri tavalla esille esimerkiksi luomiväriä, alkuperäisessä kuvassa se tuntuu hukkuvan muuhun ihoon.

 

Max. Tähän kuvapariin tuli heti ihan erilainen tunnelma, kun lähdin kuvanmuokkausohjelmassa kokeilemaan erilaisia tyylejä. Alkuperäisessä kuvassa ollaan taas vähän hämärissä olosuhteissa, värit eivät toistu kirkkaina ja Max hukkuu taustaan, seinä ja karva kun ovat melkein sävy sävyyn. Muokkauksessa käytin itseasiassa erästä valmista Photoshopin käyrä-asetusta, joka sopi kuvaan aivan loistavasti. Mutta lisää siitä alempana.

 

Kanjonin reunalla. Tähän kuvaan on hyödynnetty GIMPiin lataamaani valmista käyrä-asetusta, joka tuo ihan eri tavalla esille kanjonin värit – kellertävää, punaista, ruskeaa. Värit korostavat myös auringonlaskua ja sen värimaailmaa ihan eri tavalla, kuin miltä se originaalissa versiossa näyttää.

 

CV-potretti. Tähän kuvaan käytin muokkausta reippaammalla kädellä – jouduin käyrillä säätelemään kirkkautta, kontrastia sekä hiukan hillitsemään värisävyjä. Kuva on nappaistu pimeässä keittiössä, minkä takia jonkinasteista rakeisuuttakin on havaittavissa – paras lähtökohta kuvankäsittelyllehän olisi jo alunperin hyvässä valossa otettu kuva, mutta… Muokattu versio on kuitenkin huomattavasti parempi kuin alkuperäinen versio – paljon kirkkaampi ja valoisampi.

**

Millä sitten muokkailen kuvia? Olen jo pitkään käyttänyt GIMP 2-ohjelmaa, joka on ilmaiseksi netistä ladattavissa ja toimii aivan loistavasti perusmuokkaukseen, mutta siirryin muutama kuukausi sitten takaisin maksulliseen Adobeen, ja käytän nyt Photoshop CC 2017 -versiota kuvieni muokkaukseen. Valokuvausjäsenyys maksaa Adobella 13 euroa kuukaudessa, ja Photoshopin lisänä pakettiin kuuluu myös Lightroom, jota en itse tosin ole koskaan oikein jaksanut opetella käyttämään – Photoshop palvelee omia tarpeitani enemmän kuin tarpeeksi. Ylläolevista kuvista Max ja CV-potretti on muokattu Photoshopilla, loput GIMPillä.

Kuten sanottu, rohkaisen kokeilemaan kontrastin, kirkkauden ja värikylläisyyden kanssa leikkimistä – niillä saa jo ihan eri tavalla kuvasta esille kohdetta ja taustaa. Itse hyödynnän tällä hetkellä paljon Photoshopiin netistä ladattavia valmiita käyrä-asetuksia (esim täältä), joilla saa helposti ja nopeasti kuviin väriä, kontrastia ja kirkkautta. Kuvien muokkaus nopeutuu, kun en joudu hirveästi säätämään jokaisen kuvan kohdalla, vaan heitän kuvan päälle valmiin asetuksen, säätelen vähän kirkkauksia, kuvakokoa ym. Instagramiin taas muokkailen kuvia Afterlight-sovelluksella, jossa käyn aikalailla samat kohdat läpi, kuin koneellakin muokatessa.

Siinä olisi omat, muutamat vinkkini kuvanmuokkaukseen. Jos et ole aiemmin kuviasi muokannut, suosittelen lämpimästi lataamaan GIMP-ohjelman ja kurkkaamaan Youtubesta opetusvideoita, niillä pääsee jo pitkälle! Ja kertokaa ihmeessä, jos haluaisitte konkreettisesti nähdä omaa prosessiani, esimerkiksi videon muodossa.

Ihanaa loppuviikkoa tyypit!

Rosa

 

 

Ihana, ihanampi, Visby

Hyvää huomenta ja ihanaa torstaita!

Mietin pitkään, että olisinko jättänyt nämä kuvat Visbyn reissusta juhannuksen jälkeiselle viikolle, kun aika moni taitaa häippästä näillä näppäimillä kohti mökkejään ja yöttömän yön rientoja. Mutta, kun tuo säätiedotus nyt lupaa mitä lupaa (luojan kiitos sitä räntää ei kuitenkaan saada), saattaa ehkä joku teistä siellä ruudun toisella puolella olla kiinnostunut näistä aurinkoisista maisemista!

Hypättiin tosiaan sunnuntai-iltana Tallink Siljan erikoisristeilylle, ja päästiin tutustumaan maanantaina Visbyn ihanaan kaupunkiin. Aikaa maissa oli reilusti, lähemmäs yhdeksän tuntia, eli aikaa olisi ollut tehdä isompikin reissu saaren puolella. Päädyttiin kuitenkin tyttöporukalla vain marssimaan ympäri kaupunkia jalkaisin kamerat kädessä – tulihan siinä käveltyä niin reilusti, että itselläni kramppasivat pohkeet loppuvaiheessa. Auts.

 

 

Mulle itselleni tuli kaupungista heti sellainen Porvoo potenssiin tuhat -fiilis! Paljon vanhaa arkkitehtuuria, kauniita värejä, söpöjä sivukujia. Pysähdyttiin syömään fish and chipsit isolla torilla, ja ihasteltiin siinä hetki ihmisiä ja maisemia. Vaikka ruotsin tunnit olivat tuoreessa muistissa, päädyimme silti käyttämään pääasiassa englantia, mikä näin jälkeenpäin ärsyttää. Miksei sitä kieltä voi vaan hyödyntää, kun sitä kerran osaa?

Jossain vaiheessa tiet kuljettivat meidät kaupungista merenrantaan, ja mietin itsekseni hetken, että ollaanko me nyt ihan oikeasti naapurimaassa, vai välimerellä? Rannassa oli niin kaunista, vaikkakin kivikkoista, ja fiiliksen perusteella oltiin ihan oikeasti jossain ihan muualla, kuin Ruotsissa. Jatkettiin kävelyä Almedalenin puiston läpi, ja siinä vaiheessa alkoi jokaisen meidän jalat olla jo niin tunnottomat, että istuttiin ensimmäiselle vastaantulleelle terassille juomaan yhdet kylmät ja syömään pirtelöt.

 

 

Itse ihastuin Visbyhyn ja koko saareen ihan tosissani, ja suunniteltiinkin jo innolla ensi kesälle pidempää reissua. Olisi ihanaa tulla ihan auton kera, vuokrata jostain mökki ja ajella ympäri Gotlantia muutama viikko! Niin kaunista ja seesteistä. Jos teillä vaan on jotain vinkkejä Visbyn/Gotlannin suhteen niin antakaa palaa, yhden päivän visiitti jätti jo niin peittämättömän vaikutuksen!

Tässä vaiheessa voi varmaan toivotella turvallista, ja toivottavasti edes vähän aurinkoista juhannusta! Omat suunnitelmat ovat tällä hetkellä täysin auki, kun bussit eivät juhannuspäivänä kuljekaan. Mökille tuskin lähdetään, kun ei ole nyt oikein mökkiäkään minne mennä, että todennäköisesti käydään katsastamassa ihan vaan Jyväskylän kokkoja, ellei tuo miekkonen sitten keksi jotain omaa meininkiä.

 Ihanaa juhannusta!

Rosa