Hae
Rosa Camilla

Huntington gardens & library

Suunnattiin toisena kokonaisena reissupäivänä San Marinon kaupungissa sijaitsevaan Huntington Gardens & Library -nimiseen paikkaan, joka on siis nimensä mukaisesti ”puutarha”, sekä kirjasto. ”Puutarha” siksi, että yhden puutarhan sijasta alueella on useampi, erilainen puutarha-alue, joiden läpi tallustellaan polkuja pitkin – reitin pituus vähän riippuen siitä, mitä kukin haluaa nähdä. Huntington Gardens tuskin on jokaisen Los Angelesissa vierailevan ”to do”-listalla heti kärjessä, eikä suurin osa matkaajista ole varmaan koskaan tästä edes kuullut, mutta toisaalta se oli ihan mukavakin, kun ei tarvinnut ahdistua turistilaumoista. Poikaystävä oli aiemmilla reissuillaan tämän jo kertaalleen nähnyt ja suuresti hehkuttanut, joten eiköhän me otettu sitten keskiviikkoaamuna auto alle ja hurautettu paikan päälle!

 

 

Me ei ihan kaikkia alueita kierretty, koska väsymys alkoi jossain vaiheessa painaa jo niin jalkoja kuin mieltäkin, mutta muunmuassa The Desert Garden, Australian Garden, The Rose Garden, Japanese Garden ja Chinese Garden (taisi olla eri nimellä) käytiin lävitse. Olin itse erittäin yllättynyt, miten valtava valikoima erilaisia kasveja oli yhdelle maa-alueelle saatu kasvamaan, vaikka kyllähän sen ruusutarhasta huomasi, että liian kuivaa ja kuumaa tuolla Kaliforniassa useimmille kasveille oli…

Itse kirjasto kierrettiin suhteellisen nopealla tahdilla (koska olin hikinen, janoinen ja kiukkunen siinä vaiheessa kun sinne ehdittiin), mutta siellä olisi oikeasti voinut viettää enemmänkin aikaa. Huntington Libraryn sivuja lainaten; ”The Huntington Library is one of the largest and most complete research libraries in the United States in its fields of specialization. The Library’s collection of rare books, manuscrapts, prints, photographs, maps, and other materials in the fields of British and American history and literature totals more than nine million items.”  Ja siis tosissaan, siellä oli ihan tuhansia vuosia vanhoja tekstejä! Päästiin lueskelemaan Aristoteleen ajatuksia ja Einsteinin laskelmia, ja itse jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan erästä maailmankarttahahmotelmaa, joka oli siis ensimmäisiä laatuaan, en muista olisiko ollut ihan Kolumbuksen jäämiä.

 

 

Suomalaiset älykääpiöt ei tajunneet laittaa sitten aurinkorasvaa, joten palattiin kierrokselta hikisinä ja kärventyneinä. Kotiin päästyämme upotettiin itsemme uima-altaaseen loppupäiväksi, ja käytiin sitten illasta vielä Pasadenan keskustassa syömässä Cheesecake Factoryssä, sekä muuten vaan katselemassa kaupunkia. Pasadenahan on siis se kaupunki, jossa tuttavaperheemme asuu, ja vietimme tosiaan heidän vierashuoneessaan ensimmäisen reissuviikkomme. Olen miettinyt kokoavani ihan erillisen postauksen muutamista kulttuurishokeista, joita Amerikassa saatiin, ja siinä sitten samalla tarinoida hieman paikoista, joissa asuttiin reissun aikana. Kiinnostaisiko teitä nähdä se ihan video-muodossa?

Mutta all-in-all, jos Los Angelesissa reissatessanne on aikaa ja auto jolla liikkua, käykää ihmeessä kävelemässä Huntington Gardens ja kirjasto läpi! Sisäänpääsy ei paljoa maksanut, ja nähtävää oli todella paljon. Palataan seuraavassa postauksessa sitten vähän turisteille tuttavallisempiin maisemiin….

Rosa

Kotiinpaluumasennus

Tiedättekö, eilen se iski. Ensimmäinen työpäivä sitten reissusta palaamisen, ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jotain nimeltä ”Back to work” blues, tai olisiko ennemminkin ”Back to Finland” blues…

Tajusin aamusta Mikkeliin ajaessani, että sen kahden viikon aikana, kun oltiin pallon toisella puolella, oli Suomeen iskenyt syksy sanan koko merkityksessä. Lehdet on muuttuneet keltaisiksi, punaisiksi, varisseet maahan, ja yhtäkkiä, en enää voinutkaan viedä roskia ulos pelkissä pyjamashortseissa. Ja tajusin myös hyvin nopeasti, että varastosta olisi haettava paksummat takit ja äkkiä, koska lämpötilat ovat nyt ennemmänkin siellä kymmenen asteen alapuolella kuin yläpuolella. Niin, ja tänään aamullahan unohdin sen takin kotiin kokonaan…

Tässä alakuloisuuden puuskassa tuskin on kyse siitä, että jollain tavalla harmittaisi tulla kotiin ja ryhtyä taas koulujuttujen kimppuun, tai palata toimiston penkkiin näyttöä tuijottelemaan, koska pieni koti-ikävä alkoi jo loppuvaiheessa vaivata. Eikä myöskään se harmita, että rusketus varisee kohta pois, koska olen kalpea kaikki loput kolme vuodenaikaa joka tapauksessa.

Mä luulen, että tää johtuu tasan siitä, että se kauan odotettu ja paljon hehkutettu kesä on ohi. Ihan tuosta vaan. Revin juuri toissapäivänä parvekkeelta tomaatin ja kesäkurpitsan raadot pois, ja nyt koko parveke näyttää niin autiolta, kun kesällä vehreät tomaatit veivät puolet koko parvekkeen pinta-alasta. Oli sitten pakko ostaa Prismasta ruukkuruusu keittiöön, tuomaan jotain väriä elämään…

Kesällä on aina kivaa, on niin lämmintä ja kukat kukkii, voi vaikka ajaa mökille grillaamaan tai istua terassilla koko lauantain, ihan vaan koska aurinko paistaa. Syksyllä on pakko hytistä villasukissa, töistä kotiin tullessa on aina jo lähes pimeää ja ainoa asia, mitä odottaa, on jouluaatto. Ja siihenkin on vielä kolme kuukautta!

Onneksi edessä on viikonloppu, ehtii henkisesti preppaamaan itseään, piilottelemaan kesätakkeja kaapin perälle ja kaivelemaan ihanat, lämpimät neuleet etusijalle. Vaikka tää syksy tulikin tällä kertaa aika shokkina, oon mä silti aina rakastanut Suomen vuodenaikoja. Nyt voi jo salaa alkaa toivomaan valkoista talvea…

Ihanaa perjantaita kaikille!

 

Rosa